se ei pelaa, joka pelkää

Niin se vuosi näytti tuossa taas vaihtuvan, ja vaikka ei se miulle merkitsekään juuri mitään erityistä, niin voisihan sitä tavallaan taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Viime vuodesta kuitenkin sen verran, että mieleen jäivät luonnollisesti inttimuistot (haluun taas takasii...) ja tietenkin tuo avoimella puolella sählääminen koulussa. Monia hienoja ihmisiä tapas tuon vuoden aikana ja toivottavasti heihin myös välit säilyy. Mie oon tylsä enkä jaksa nyt kertoo kuluneesta vuodesta enempää njäh njäh.

Joulu meni miulla jo tuttuun tapaan äitin luona Hämeenlinnassa, mutta joulufiilistä ei ollut tänäkään vuonna, sen verran ikävät olosuhteet sielläpäin. Mut oli kiva nähdä taas äitiä ja oli se toisaalta ihan viihdyttävää seurata sitä sirkusta siellä. Tulin jo joulupäivänä takasin Lappeenrantaan ja siten ensimmäistä kertaa pääsin tsekkaa tapsan tanssit. Joitain tuttuja tuli nähtyä, mutta meno oli aika lame. Uutena vuotena oli kuitenkin kivaa, vaikkakin meno oli sillokin hyvin erilaista omiin odotuksiin nähden :)

Tässä nyt viime päivät on pääasiassa maannut sängyssä mättänyt sarjoja maratoonilla ja sen takia unirytmikin on kääntynyt ylösalaisin. Ylihuomenna meikäl alkais koulu ja jotenkin pitäis nopeaa osata korjata tää.

Tälle vuodelle oon asettanut tiettyjä tavoitteita ja yks niistä on itteni kehittäminen. Muun muassa pyrin olemaan rohkeampi ja ottaa askeleen eteenpäin riskinkin uhalla. Se ei pelaa, joka pelkää.

Hurjaa

Hahaa, nyt on kieltämättä hyvät fiilikset. Koulussa selvitty avoimen opiskelijana jouluun asti ja ihan hyvin tuloksin. Kaikki samat kurssit suoritettuna kuin muillakin tuota lyhyttä harjoittelua lukuunottamatta, mutta suunnittelin sen ehkäpä suorittavani viikonloppukeikkoina, jos saan. Huomasin myös, että miulla on jo uus opiskelijanumero ja ryhmätunnuksena SHK14 - sitä odotellessa, kun ryhmätunnus vaihtuu SH13 niin meikä on sitten virallisesti osa luokkaa!

Miun loma alko viime viikon perjantaina luokan pikkujoulujen merkeissä ja pitkästä aikaa tuli juhlittua kunnolla. Oli hiton hauskaa ja tekis miel ottaa uusiks. Mutta kaipa on niihin seuraavien juhlien odottelemiseen tyytyminen. Angstaan jo täällä ku näen porukan vasta kuukauden päästä, mut kaipa tästä lomasta pitää yrittää nyt nauttia, kun syksy on niin rankasti(:D:DD) puunattu läpi.

Suunnitelmissa on siis lähteä jälleen kerran äiteen luokse Hämeenlinnaan viettelemään joulua. Hyppään huomenna junaan ja tuun jossain vaiheessa takaisin. Tapsan tansseihin yritetty houkutella, mut teen sen päätöksen sitten ihan fiilispohjalta. Mistäs sitä tietää, että viihtyykö siellä Hämeenlinnassa pidempääkin? Uutena vuotena miitataan vanhan porukan kanssa joten aika upee ilta siis tiedossa.

Mitäs muuta, tehtiin Mitjan kaa kämppään joulusiivous. Yleisellä kaliiberilla ei kai mitään sen kummoisempaa, mutta meiän normaaleihin siivoomisiin nähden täällä on nyt aika puhdasta. Viime hetken paniikkilahjat tuli ostettuu ja sitten se parhain. Meikä kävi tänään varaamassa ajan tatuoijalle ja parin viikon päästä on jo leima kädessä :) Tätä on ootettu niin pitkään!

Turhanpäiväistä

Kas, kello lähentelee puoltayötä. Huomenna on aikaseen koulua, mutta koska tuleva viikko on oikein rento, niin ajattelin olla välittämättä kellosta ja jatkaa kukkumista. Eipä sillä, teenhän mie sitä muutenkin. Soittelin tuossa jonkun aikaa pianoa ja sitten mietin mitä tehdä sen jälkeen. Muistin tän blogin olemassaolon ja tässäpä nyt kirjoitan tätä turhanpäiväistä paskaa- päivitystä :)

Tän viikon kohokohtiin kuului alkuviikosta vapaapäivä, jota pidensin omalla lomalla väliviikonlopuksi. Mie en tehnyt juuri mitään hyödyllistä, mutta viikonloputhan on väistämättä hauskoja niin who cares. Loppuviikosta itsenäisyyspäivälomalla kävin äitin kanssa siskon luona (ja siinä samalla myös kummeilemassa). Torstaina meillä oli ikääntyneen hoitotyön tentti, johon mie jätin lukematta miun tutorin painostuksista aimon osuuden kirjasta, mutta koe vaikutti sen verran helpolta, että saatoin ehkä tarinoida itseni läpi. Ja ainiin, sain fysiologian ja anatomian tentistä vitosen MITÄ VITTUA! Muulla luokalla ei vissiin mennyt ihan hyvin, mutta mie heittelen täällä kärrynpyörää. Huomaa, että kaverin kanssa opiskelusta on hyötyä, tätä hyödynnetään jatkossakin!

Tällä hetkellä joulun tavoitteisiin on kuulunut:

• Jolulahjat
• Joulukortit
• Piparkakkutalo

...mutta  ainoastaan ensimmäisen sain vietyy siihen mallille, että mietin mitä hankkisin kullekin. Mutta mie tein sen kaukotyhmänä liian aikasee, enkä enää muista mitä piti hankkia .___. Lisäks miun rahapussi on kärsinyt anoreksiasta jo jonkun aikaa, niin varmaa menee soveltamiseks. Joulukorttei haluaisin lähetellä muille, kun mie saan niitä aina niin paljon suvulta ja muilta. Tosin, mie luulen että puoli sukua ei edes tiedä että mie oon muuttanut pois zenosta joten toivon, että postin uudelleenohjauspalvelu pelaa :D

Tuosta piparkakkutalosta sen verran, että oon altistunut nyt niin paljon erilaisille ideoille, että haluaisin itekin tehdä (muumi)talon. Mutta kaupan takinaa en halua, koska teen itse parempaa ja muotit pitää nakerrella itse. Onhan tuossa hommaa, mutta ehkä mie pystyn siihen.

Tällä viikolla oon kärsinyt (vaiko nauttinut?) taas monista inttiunista ja siksi kaivannut aikaa, mitä en saa takaisin. Lisäksi miuta vaivaa läheisyydenkaipuu ja koen vaihteeks ristiriitaisia tunteita, mutta mie luotan siihen, että sydän näyttää aikanaan suunnan :)

EDIT: kukkuminen edistyikin yöunien skippaukseksi. Vaihteeksi taas näin!

Ylöspäin

Mie oon suoraan sanottuna hiukan pettynyt itteeni ku en oo kirjotellut taaskaan pieneen ikuisuuteen. Tälläkin välillä on tapahtunut vaikka mitä, mutta eihän Sepi enää niin vanhoja asioita osaa kirjoittaa ylös.

Mutta ehkäpä suurinpana kohokohtana pitkiin aikoihin MIE PÄÄSIN KOULUUN. Miulla oli valintakokeet tuossa kuukausi takaperin ja vaikka meni todella hyvin verrattuna aikaisempiin kertoihin nii kokemuksen vuoks en voinut olla täysin varma pääsystäni. Jännitti siis sikana, mutta sitä onneks lievitti perhe, kaverit ja luokkatoverit, jotka usko miunkin puolesta paremman vaihtoehdon puolesta....ja tässä ollaan. Taisin saada pisteistä vielä omat henkilökohtaset maksimini :3 Eli siis mie jatkan tammikuun alussa _virallisesti_ SH13-ryhmässä ja saan opintoetuudet + harjoitteluunmeno-oikeudet. Kannatti mennä avoimelle puolelle opiskelemaan, voin suositella!

Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että oon saanut tyydytettyä miun oman verkostoitumisen ja liittymisen tarpeen. Kavereiden ja oman muuton seurauksena omaan elämään jäi kuitenkin niin iso aukko niistä kauemmaks siirtyneistä ihmissuhteista, mutta nyt näyttää vähän paremmalta, kun oon tutustunut niin moneen hienoon ihmiseen. Uusille teille menneitä kavereita kaipaan aivan valtavasti, mutta onneksi heitäkin tulee vielä nähtyä ja pidettyä yhteyttä.

Lisäksi sain uuden tietokoneen kasattua by Juuso, ja hyvä näin, koska mie oikeasti mietin milloin tuo entinen räjähtää. Tosin sain tuhottua sen sellaiseen kuntoon tässä vaihdon yhteydessä, että näinköhän haluan laittaa sitä vahinkoa uudelleen kiertämään vai vienkö suoraan kaatikselle kun siihen tulee mahdollisuus.

Viime aikoina niin monessa asiassa mie koin epäonnistuvani niin koulun, kavereiden kuin muittenkin saavutusten suhteen, mutta pelkästään tuo kouluun pääsy piristi miuta paljon. Miul ei tällä kertaa muuta :)

Heips

Miulla ei oo ollenkaan kirjoitusfiilistä, mutta koska miun edellisestä päivityksestä on jo aikaa nii kirjottelen mie jotain,  niin pysyy muutkin ihmiset kartalla, että missä mennään. Viimesen kuukauden aikana miun elämä on sen tasapaksun arjen sijaan jos jonkinlaista käyrää ylös sekä alas, mutta mie luulisin sen pääpainon olleen tuolla ylempänä. Joo, aika hauskaa miul on ollu.

Mie tosiaan aloitin avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijana tuolla Saimaan ammattikorkeakoulussa  hoitotyön koulutusalalla - ja avoimen opiskelijana mie kuljen perusopiskelijoiden mukana, miulla on oma viiteryhmä (oma luokka) ja miulta vaaditaan samat asiat kuin muiltakin. Päältäpäin siis olen opiskelija siinä missä muutkin, mutta muutama seikka rajoittaa miun opiskelua. Avoimen opiskelijoilla ei ole oikeutta opintoetuuksiin, tää siis käsittää opintotuen, ateriatuen, oikeuden liittyä opiskelijajärjestöihin yms. Toimeentulotuki on silti kaveri ja ruokailut oon saanu järjestettyä joko lainaten Mitjan ateriatukikorttia, tai sitten vain käynyt paikassa missä sitä ei kysytä. Useimmiten oon kuitenkin ottanut vain sämpylän, ja pitänyt hedelmiä ja juomista mukana. Eniten miuta vituttaa kuitenkin se, etten mie pääse osallistumaan syksyn harjotteluun ja keväänkin harjottelun joudun jotenkin sumplimaan, olettaen että tällä kerralla pääsisin sisään laitokseen. Niin joo, täs syksyl on tosiaan haut ja jos pääsen sisään niin jatkan tammikuussa samassa ryhmässä sitten perusopiskelijana.

Koulu on ollut kuitenkin tosi kivaa, mie tykkään mielettömästi meiän luokasta ja oppiaineista tiettyä paria lukuunottamatta. Eron lukioon huomaa ei pelkästään työmäärässä, mutta myös koulukirjojen osalta. Miul ois tarkotuksena ostaa uus tietokone täs parin kuukauden sisään, mutta ellen saa jotenkin huijattua itselleni rahaa, niin varmaan viivästyy edelleen. Meinaan, että säästämisestä huolimatta tuota rahatilanne ei oo niin positiivinen.

Jotku tietää, jotku ehkä arvaskin, että miulla oli tuossa juttua erään henkilön kanssa. Miulla oli hauskaa ja olin mielettömän onnellinen, että miekin pääsin kokemaan sitä läheisyyttä mitä suurin osa miun kavereista nauttii tälläkin hetkellä. Kuvio on kuitenkin mennyt monimutkasemmaks eikä aikataulutkaan enää natsaa, joten jos ihmeitä ei tapahdu, niin se tais olla sitten tässä. Tottakai harmittaa, mutta niin monta muuttujaa mukana!

Sitten on tää yleinen arki. Ollaan Mitjan kaa asuttu kämppiksinä reilu pari kuukautta ja hyvinhän tää on mennyt. Yhteinen arki sujuu, välil tehää ruokaa kimppaan ja muutenkin olo on vähän rennompaa. Ei tarvii jatkuvasti olla omissa oloissaan, mutta se yksityisyyden saaminenkin onnistuu. Oon kuitenkin huomannut (odotetusti), että tästä kaikesta huolimatta kyllä sitä entistä yksiötä ja sen asumisen helppoutta tulee ikävä. Kyllähän tääkin on helppoa, mutta vaan eri tavalla. Tarpeet kuitenkaan vielä omaan asuntoon ei oo todellakaan suuret, tällane asuminen on halpaa, en jaksais uutta muuttoa ja miust on kiva kiusata Mitjaa, joten kaipa mie täällä vielä viihdyn :)

Ja ainiin, meikä ottaa tatuoinnin. Sillon tällön ajatus on käynyt mielessä ja toisinaa kehitellyt omaa kuvaakin, mutta ei ollu onnistunu. Mutta sitten muutin aihetta musiikkiin, ja aloin tekee itelleni kuvaa. Yllättävän nopeasti sopiva malli kehittyikin ja se on enää viimeistelyä ja tatuoimista vailla :3

Maailman onnellisin

Otsikko kertoo

Perhosia

Pääpuolin alan olla sopeutunut tuohon uuteen kämppään, eikä siis ahdista enää niin paljon. Tällä hetkellä rageen oikeastaan vaan sen miun huoneen lämpötilasta, koska se tosiaankin lämpenee hiton nopeasti, kun ovi on suljettuna. Tää tietää vielä ongelmia myöhemmin. Onneks saan äitiltä hänelle tarpeettoman tornipuhaltajan tuomaan helpotusta arkeen!

Matkustin alkuviikosta taas visiitille äitin luokse tänne Hämeenlinnaa ja onhan se aika ihan mukavasti tääl menny, vaikkakaan tääl ei sen erityisempää aktiviteettia ookaan ollu. Pari päivää meni äitin koneen kans taistelles kun siinä oli mikälie järjestelmähäiriö/virus, ja kokeilin kaikki temppuni, ja vähän enemmänkin korjatakseni sen, mutta parin riskin takia sain sen vaan enemmän sekasin. Lopulta asensin käyttiksen uudestaan ja tuunasin suojausasetuksii ja täst tuli entistä ehompi. Parempi kai näin :P Tän projektin jälkeen oonki vaa maannu paikoillani ja leikkiny lahnaa. Tosin käytii metäs tänää sienes (hehe) ja äiti opetti miulle kädestä pitäen sämpylätaikinan teon ku ei oo sen tekeminen miul aikasemmin napannu.

Lisäks aion panostaa taas muutenkin itteni kehittämiseen. Oon suunnitellu aloittavani aamulenkit paremman vireystason saamiseks ja tänää aloin opettelee kymmensormijärjestelmän käyttämistä ihan vaan arjen helpottamista varten. Tää melkein jo sujuu :)

Tää oli nyt tällainen pikkupäivitys. Mitään erikoisempaa miulle ei oikein kuulu lukuunottamatta sitä, että oon lähteny verkostoitumaa hyvin lpr:n alueelle ja saanu uusii kamui. Pikkasen myös perhosia vatsassa ;)