19

Vetäydyn syrjään vaikkei pitäisi

Kaikki hyvin? -Joo on

.

.

.

Miksen kerro, jos kysytään?

En tiedä

Miulla tulee toisinaan alakuloisia hetkiä, sellaisia milloin tekee mieli vaan murjottaa. No, kenelleppä ei. Nää hetket liian usein tuppaa luomaan hieman kiusallisen tilanteen, koska pakostikin jotkut ihmiset huomaa, että jokin on vialla. Kaikille ei kuitenkaan pysty kertomaan. Hymyillään ja vastataan kaiken olevan kunnossa, käännytään ja hymy muuttuu taas alakuloksi. Tällaiseen ite oon monta kertaa törmännyt ja tällein oon ite monta kertaa käyttäytynyt. Ja tuun käyttäytymäänkin.

Joskus mie en itsekkään tiedä, miksi murjotan, sen vaa laukasee joku pieni tekijä. Mutta jos syy löytyy tuollaiseen murjotukseen niin miulla ne on yleensä joko toisen ihmisen huolet tai kateus. Tätä jälkimmäistä nyt haluun avata. Mie oon kateellinen joillekin siitä mitä miulla itselläni on joskus ollut, tai mitä itse oon joskus osannut. Tai mitä haluaisin omistaa/osata. Välillä ei tarvii kuin pien muistutus näistä asioista niin se kääntää kaiken ylösalaisin.

Näitä asioita on tyyliin kaikki asiat missä mie oon äärettömän huono. Ja niin itsekriittinen kuin olenkin, mie en tarvii muita kertomaan miten paska mie oon, koska tiiän sen siinä tilanteessa varsin hyvin itsekkin. Mikä pahinta, jos muut nauraa päälle ja sitä jatkuu pitkääkin. Yleisesti mokaaminen, pelien pelaaminen, lajin harrastaminen...siitä on siis kateellinen niille, jotka osaa ja joille ei naureta.

Muummuassa myös ystävyys on sellainen asia mitä kadehdin. Kahden ihmisen välinen vahva, näkymätön side. Ei sillein etteikö miulla olisi näitä ystäviä, mutta nimenomaan niille oon kateellinen, jotka pystyy sanomaan toisistaan että on parhaimmat kaverit. Toisten mielestä tuollainen käsite on äärimmäisen hölmö ja tarpeeton, pelkkää lastenikään kuuluvaa lässytystä, kenties myös toisia loukkaavakin, mutta niin, toisten mielestä taas ei. Pari kertaa oon ite uskaltanut mennä siihen että ajattelee jotakuta henkilöä itselleen parhaimpana kaverina, mutta usein se on tupannut jäämään melko yksipuoliseks. Siksi tää onki mennyt siihen, että oon alkanut luopua tuosta käsityksestä, mitä ennen niin paljon haalin ja arvostin. Mieluummin hyviä ystäviä sitten, eipähän joudu pettymään.

Tuo sattuu sen takia, koska muistaa että itsekin on joskus ollut jonkun paras kaveri, eikä vain sellainen, jota käytetään hetken aikaa ja heitetään pois.

Pieni pähkinä: Onko parhain kaveri sama kuin tärkein ystävä? Mie en osaa mieltää noita oikein samoiks. Sen mie osaan sanoa selkeesti, että tärkein ystävä miulla on, mutta parhain kaveri....missä lie?

Tää ei sinänsä ollut mitenkään ajankohtainen aihe, mutta kun yöaikaan näitten syvällisten ajatteleminen luistaa niin hyvin, niin halusin nyt kirjottaa tästä.

♥    ♣    ♦    ♠

No mutta mitäs miun viikkoon. Meillähän oli tuo "pitkä viikonloppu", joka käsitti neljän päivän loman ja sen päätyttyä päästiin nyt virallisesti aloittamaan uusi jakso. Se onki sitten miun viimenen ja en voi uskoo miten nopeesti 12 jaksoa on jo mennyt. Kohta kohti uusia haasteita, vaikka vähän jännittääkin, mutta muutoksiin sopeutuu kyllä ennenpitkää.

Tässä jaksossa miulla on ruhtinaalliset kaksi kurssia matikkaa ja englanninkurssi. Matikka tuottaa vähän hankaluuksia, kun joitain suuriakin kokonaisuuksia on jäänyt kunnolla oppimatta ja sen takia uudet asiat tuntuu vielä hankalammalta. Pitäis vaan saada itestään niskasta kiinni ja työstää sellanen päivärytmi, että sitä matikkaa tulee laskettua. Ja mielellään myös luettua niitä muita aineita :D Toki myös ootan Allun ja miun yhteisiä matematiikkasessioita.

Perjantaista sunnuntaihin mie olin 10-14-vuotiaiden jouluaskarteluleirillä ja vaikka lapset oli kivoja ja askartelut suht mielenkiintosia, niin en noista lastenleireistä oo oikein koskaan silti pitänyt niin paljoo. En tiiä, mie vaa näen itteni nii paljo enemmän ripari-isosena. Tosin odotin tuosta aika kivaa leiriä, mutta pari pikkuseikkaa vaikutti sen verran että leiristä tulikin aika kamala. Olisin yhtä hyvin voinut jäädä kotiin ja nukkua koko viikonlopun. Onneks Sanna oli kuitenkin siellä. Tänään oonkin lahnannut lähestulkoon kokoajan kotona leiriltätulon jälkeen, ei oo jaksanut liikkua mihinkään. Tosin kävin kaupassa ja koska virkistyin sillä reissulla niin kävin kattomas Niinan viimeisen futismatsin. Sen jälkeen tulin kotiin ja alotin lahnaamisen uudelleen.

♥ Meille palauteltiin matikan uusintakokeita ja pettymyksekseni huomasin saaneeni nelosen. Teki miel päästää pien itku, mutta pitänee viedä takas uusintaan. 

♣ Seppo tanssii Wanhat myös tänä vuonna. Piti nyt oikein harkitsemalla harkita, mutta pelastuupa yhen henkilön omat wanhat siinä. Se riittää miulle. 

♦ ^Tuon takia miun vapaapäivät ei ookkaa enää vapaapäiviä. Aamuista kyllä juu mikä tärkeintä, mutta aikataulutetut menot riittää kumoamaan jo tuon vapaapäivä-ajatuksen

♠ Kävin torstaina parturissa, tykkään tuloksesta :)

♥ Fuuu, en oo vieläkään ostanut joululahjoja kuin ainoastaan sen yhden kappaleen :c tulee kiire

♣ Katon vasemmalle - näen sotkua. Katson oikealle - näen ketsuppipullon. Katson taakseni - sohvan alta kurkistaa kännykkä ja villasukka. Matto on taittunut. Voisin tosiaan motivoida vaikkapa huomenna itseni siistimään kämppää.

♦ Otsikosta sen verran, koska en millään nyt keksinyt sopivaa niin heitin sitten tän vuoden jäljellä olevat päivät siihen.

.