Naapureista on kiva valittaa

Lukuloma on menny sikanopeesti ohi ja ei tätä taida ollakaan kuin enää vajaa viikko jäljellä. Maanantaina aloitetaan äikän esseekokeella ja sen jälkeen miulla tulee niitä tasaisesti ke ja pe; kemia ja englanti. Kirjoitukset huipentuvat matematiikkaan, jonka hallitsemisesta mie oon hyvin epävarma. Lisäksi tänäaamuna mie havahduin tajuttuani, että laskin ja MAOL pitää viedä Kimmolle viimeistään maanantaina (?). Arvokasta laskemisaikaa menee nööy :c Sama juttu sitten myöhemmin matikan kanssa. Mutta niin tai näin, runsaan kahden viikon päästä koko rääkki on ohi, joten silloin voi huokasta helpotuksesta. Sitten voikin keskittyä yhteishaun ihmeelliseen maailmaan ellei sitä ennen innostu aiheesta.

Tähän väliin mie kerronkin enemmän tai vähemmän mielnkiintoisesta unesta, jonka mie näin viime yönä. Elettiin aikaa ihan kirjoitusten alla. Mie olin perustanut oman Subway-ravintolan hetken mielijohteesta LPR Galleriaan, kirjoitukset pidettiin jossain gallerian salaisessa salissa ja jostain kumman syystä sinne piti ottaa makuupussi mukaan. Mikä ihmeellisintä, myös vastaavan aineen kirjat ja muistiinpanot, nähtävästi noissa yo-kokeissa ei tarvinnut ulkoa mitään opetella :D Mie tietenkin myöhästyin, ja sinne päästyäni huomasin, että nähtävästi ois pitänyt pukeutua penkkaripukuun, koska kaikilla muillakin oli sellaiset päällä.

Ehkei tästä enää enempää.

Nimenomaan tän unen takia, miulle nous todella suuri ressi näistä kirjoituksista, mitä miulla ei vielä ollut. Mitä, jos kaikki meneekin ihan penkin alle, pystyisinksmie olemaan ''ihan tyytyväinen'' sellaisista yo-suorituksista, jotka oon läpäissyt rimaa hipoen, mitä jos homma heittää nii pahasti häränpyllyä, että miun tulevaisuuden toimenkuva onkin koulun vessojen siivoaminen. Nyt toivois, että vois palata ajassa taaksepäin ja sanoa itelleen, että valmistaudu kunnolla äläkä lahnaa... 

Mut äh, hyvät eväät vaan mukaa nii kyl ne menee ihan hyvin :)

Sitten vuorossa päivän RAGE. Mie sain kirjeen isännöitsijältä, jossa kerrotaan miun paiskoneen ovia ja häirinneen siksi muita asukkaita, varsinkin yöaikaan. En kiistä tätä, mutta se on yksinomaan tuon_miun_vammasen_oven_takia, joka ei suostu menemään lukkoon vaan jää silloin tällöin auki. Ongelmasta saatetaan päästä tyrkkäämällä ovi vähän kovempaa kiinni, jos ei onnaa niin yritetään uudelleen. Mie niin ymmärrän, että se ei oo miellyttävän kuuloista ja se aina onkin päällimmäisenä mielessä kun noita ongelmia tulee, mutta sille ei voi mitään. Paitsi tottakai voisin kilauttaa isännöitsijälle ja sanoo, että ovessa on ongelma, ei minussa. Sen ehkä teenkin jossain vaiheessa.

Sinänsä tää ei oo aihe, mistä miun sopii valittaa, koska tää ovijuttu taas on ihan ymmärrettävästi valittamisen arvoista. Tää vaan toimi pienenä kipinänä sille, että aloin rageemaan noille miun seinänaapureille, koska aika varmasti luulen, että valitus on tullut juuri sieltä. Taisivat valittaa tuosta miun pianonsoitosta, valittivat myös siitä miten kaverit päristeli mopoillaan, en yllättyis jos ovat myös tämän takana. Ärsyttää, kun eivät voi miut kohdatessaan edes teennäisesti hymyillä ja tervehtiä, tuijottavat vaan ilkeesti ja saattavat ehkä murahtaa jotakin. Ja eniten se, etteivät voi sanoa miulle siitä itse, vaan aina mennään valittamaan isännöitsijälle ensiksi. Ei oo suuri asia tulla soittamaan ovikelloa tai sanoa miulle ohimennen kun näkevät miut ulkona tai rappukäytävässä. Aikuiset ihmiset hei! Ne on just sellasia, jotka haluaa elää täydellisessä paratiisissa, eivätkä pysty/halua sietää minkäänlaista häiriötä ympäristössä. Haloo, me eletään kerrostalossa, melua syntyy väistämättä. Jos ette usko, niin menkääpäs intialaisten ovelle. Tai no ei tarvii, sen kakaran huuto kuuluu anyway :) Halusinpa tietää kuinka monta kertaa ilkeet naapurit on niistä valittanut...

Mjoo

Jotku on saattanut huomatakin, että mie innostuin päivittelemään blogin ulkoasua. Halusin vaihtaa vähän tummempaan teemaan. Vaihoin myös blogin nimen, koska edellinen ei periaattees kuvannut miun blogii mitenkää. Tuplagangerikronikat on vähän kuvaavampi.

Koht pomppu, huomenna kaverin synttärit ja perjantaina matikkatuokio ja nuortenilta. Ollut kauheen ikävä kaikkee actionii, kun (Allun sanoin), tää lukuloma vaan on tällaista tasapaksuu harmaata mössöä. Onneks hiihtoloma loppu, niin vähän lisää happeningii.