Hitto ku blogii tulee päivitettyy harvoin nykyää ku oon tuolla sotamaailmassa. Mielellää kirjottelisin tänne kaikki mahdolliset hajotukset ja parhaimmat ilonaiheet, mut en sillä kännykällä jaksa pelleillä ja kirjoitusfiilis ei näille lomille ilmeisesti halua tulla mukaan.
Koska mie tiiän, ettei ketään kiinnosta tää inttipaska mitä pursuaa jokaisesta rööristä nii romanisoin siitä vain vähän.
▲ Tosiaan kuten aikasemmin sanoin niin peruskoulutuskausi loppui ja vaihdoin yksikköä Kuljetuskomppaniasta Jääkärikomppaniaan. Nää kaks viikkoa ns. "nollaviikot" ennen aliupseerikurssin alkamista on sisältänyt pääosin tetsaamista ja liikuntaa. Aukki alkaa maanantaina jaiks!
▼ Tetsaamista oli kolme päivää putkeen, joista yhenä päivänä harjoiteltiin yksilön etenemistapoja maastossa. Ryömittiin, kontattiin ja syöksyttiin kasarmin jalkapallokenttää päästä päähän koko aamupäivän ajan, kouluttajat painosti vieressä eivätkä antaneet levätä. Taukoja vähän, vettä paljon ja lisää tetsaamista. Tän harjotuksen seurauksena puolella joukkueella ml. miulla polvet ja kyynärpää auki ja seuraavana päivänä varuskuntasairaalaan. Oli helvetin kamalaa, mutta ilmeisesti se oli intin rankin päivä. Tästä on siis suunta vain ylöspäin.
▲ Kinkkuviikonloppuna meiän osasto autto Veteraanien kuorojuhlan järjestelyissä ja sijattii noin kolmellesadalle henkilölle vuoteet. Olin muutaman muun kanssa päivystää näitten majotusrakennuksella yöllä ja seuraavan päivänä päästii nostaa lippaa herra presidentille, joka oli tullut kattomaan kuorojuhlaa.
▼ Heti Jääkärikomppaniaan siirryttyä miuta alko yskityttää ihan helvetisti ja loppuviikosta miulle nouskin korkee kuume. Seuraavana päivänä taas veksiin ja angiinahan miulla todettiin. Viikko ollut yhtä helvettiä ja antibioottikuurista huolimatta yskiminen on vaa yltynyt. Buranaa pitää vetää jatkuvaan otteeseen etten kuolis tähän kurkkukipuun. Ja eilen miulla alko vuotaa myös nenä. En vissii ehdi tervehtymään ennen helvettiin paluuta.
Anyway, kinkun jälkee on hiton kivaa olla taas lomilla. Käytin ensimmäisen kerran bussia lomamatkustamiseen ja oisin muuten tullut suht myöhään kotiin, mutta onneks pystyin hyppäämää Sannan kyttii ku tää oli LPR jo valmiiks. Ehdittii syksyn ensimmäiseen nuorteniltaan ja en vissii oo pitkää aikaa ollu nii ilone ku olin siellä. Oli mielettömän kiva nähä näitä tuttuja, tärkeitä kasvoja joita ei ollut pieneen ikuisuuteen tullu nähtyä.
TJ 292 ja opettelinpas uuden kappaleen pianolle ↓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti