Friendship

Jälleen kerran yöllisten pohdintojen aika. Tää lukion loppuminen herättää monia ajatuksia pintaan ja yks niistä on ystävien ja kavereiden ja näihin luotujen siteiden ajatteleminen. Ystävyys on miulle muutenkin miun elämässä erittäin tärkeä teema ja en tiiä mitä tekisin, jos olisin taas ihan yksin. Been there, Done that. Kautta elinkaaren ihmisiä on tullut miun elämään ja mennyt, myös niitä tärkeitä. Toisinaan on tullut ajateltua, että jokin silloinen kaveriporukka säilyis ainiaan, mutta ainahan nää muuttuu ja oikeastaan millokaa ei voi olla varma, että ketkä ihmiset tulee pysymää siinä siun lähellä loppuu asti. Tai jos ei loppuun asti, niin ainakin pitkään. Tai on the other hand tuleeko ylipäätään kukaan. Yleisestikin oma lähipiiri on vaihtunut hyvinkin vahvasti. Jos ajattelen parin vuoden takaista tilannetta niin pelissä on mukana aivan eri ihmisiä kuin nyt. Mutta toisaalta, eiks tuollainen kuulu nuoruuteen? Nyt vanhetessa kuitenkin toivoo, että kuviot alkais tasaantumaan, haluaisin pitää nää kaverit mitä miulla on nyt. Uudet suhteet tietenkin tervetulleita, mutta näistä en luovu. En halua.

Mutta eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten tänhetkinen kaikenlainen vakuuttelu on melko turhaa. Varsinkin sen jälkeen kun myö ollaan lennetty eri puolille Suomea, ja ei tulla näkemään enää toisiamme, niin siteet saattaa alkaa heikentymään. Kyllähän sitä ensiks jutellaan chatis, mutta sitten se vaan jää, näin on parin henkilön kanssa käynyt, mutta oon yrittänyt lohduttautua sillä, että nää henkilöt on ollu sellaisia, joita en pitkään tuntenut. Jännäänkin nyt näiden kanssa, joiden kanssa taustaa alkaa olla jo vähän enemmän.

Kuten aikasemmin oon kertonut niin yläasteen aikana miulla ei ollut niitä kavereita, uusi elämä sen puoleen alkoi vasta kun olin uskaltautunut isoskoulutukseen, joista sain ensimmäiset uudet kaverini. Lukioon mentäessä tutustuin jälleen uusiin henkilöihin, ja nyt onkin muutama hassu kappale näitä tärkeitä henkilöitä elämässäni:



Sanna on ollut miun kaveri sieltä omien pomppuaikojen alkutaipaleilta asti, ja tää on kestänyt kaikki kaveriporukanvaihtumisdraamat ynnä muut asiaan kuuluvat. Kyllä tässä kuitenkin about vuos tais vierähtää, ennenkuin Sanna merkitsi miulle oikeesti enemmän kuin joku normikaveri. Sanna on miun(kin) elämässä toiminut tukevana ja auttavana henkilönä, kun omia kriisejä on ollut. Mie en usko valehtelevani, jos sanon, että miuta ei välttämättä olis enää täällä, jos Sannaa ei ois. Pari sellaista hetkeä on ollut, jolloin mie oon ollu täysin eksyksissä ettimässä itteeni, tai taistelemassa jonkin asian kanssa ja hää on niihin hetkiin tuonut valoa ja piristänyt. Sannan kanssa mie oon kuitenkin kokenut myös ehkäpä pahimmat riitani, mutta jokainen niistä on vaan vahvistanut mein ystävyyttä ja kehittänyt miuta itteeni ihmisenä.


Sannassa mie arvostan epäitsekkyyttä ja sitä, kun hää sanoo asiat suoraan. Joskus tosin niinkin suoraan, että saattaa jäädä paha maku suuhun, mutta useimmiten hää on oikeessa. Oon Sannaa kattonu vähän niinkuin jonakin mentorina ja esimerkkinä ja hänellä on monia sellaisia ominaisuuksia, joita mie oon oppinut ja haluun oppia häneltä. Välillä tuntui siltä että oon joku Sannan sidekick, mutta oon oppinu nousemaa jo omille jaloilleni :D


Sannaa mie nään kavereistani useiten ja yleensä myös lähetään viihteelle yhdessä. Tärkeimpiä muistoja on Saksa ja riparit.

Sannaa avarakatseisempaa ihmistä saa hakea

♥

Toinen tärkeä henkilö, johon mie tutustuin vasta paremmin vuoden 2010 loppupuolella on Kuisma. Jostain kumman syystä miun mielessä on päivämäärä 1. marraskuuta (why do i remember this??). Satuttii vaa juttelemaan keskenämme syvällisiä fb. chatissa ja tähän ollaan tultu.


Kuismaa ja miuta yhdistää samankaltaiset taustat ja luonteenpiirteet. Kuisma luonteeltaan on muutenkin aika avoin, ja yks syy siihen minkä takia hää on sellanen henkilö, jonka kanssa mie pystyn vapaimmin puhua syvällisiä. Muiden kanssa on aina jonkinlainen kynnys, mutta Kuisman kanssa miulla on pelkkää tasalattiaa. Oikeastaan oli lähestulkoon asia kuin asia, sen voi hänelle sanoa.


Kuismassa mie pidän siitä, miten helposti hää lämpenee ideoille ja pystyy ex tempore tekee melkein mitä vain. Hää onki sellainen jolle voi sanoa "Hei, tehtäiskö tuota", niin johan hää on innoissaa jo mukana. Muiden kanssa tulee ain mietittyä, että ''viitsinkö nyt edes kysäistä tuollaista'' ja niin asiat jää, mutta onneks on Kuisma. Harmi vaan, ettei nähä toisiamme kovin usein, mutta silloin kun nähdään niin huumori luistaa :)


Tärkeimmät muistot; Kuutamouinti with Kuisma, darra-aamut, yökyläilyt.

♣

Oon oppinut pitämään itelleni hyvinkin läheisenä henkilönä myös Allua. Mahtaiskohan neljällä riparilla olla vaikutusta asiaan hmm.... Miulla oikeastaan oli alussa sellaiset käsitykset, että tuskin miusta ja Allusta mitkään paremmat kaverukset tulis, kun ollaan niin erilaisia. Oon oppinut kuitenkin huomaamaan, että meissä on enemmän yhteistä kuin eroa ja siks mie viihdynkin Allun seurassa hyvin. Ei niinkään vietetä laatuaikaa kahdestaan kovinkaan useasti, nyt viimeaikoina ollaan matikkabuddyilty ja aikasemmin ollaan tehty läksyjä yhessä, mutta febessä myö jutellaan aika ahkeraan.


Allun kanssa tulee toisinaan juteltua toisenlaisista syvällisistä ja hänen mielipiteensä on miulle useasti tärkeä ja hää onkin miun elämässä ottanut vähän niinkuin Samu-sirkan roolin. Vielä kun oltiin lukiossa (tuon sanomine harmittaa >: ) ja mie olin saanut yöllisiä inspiksiä siivoamiseen tms. jonka johdosta päätin lunssia aamutunnin niin kysyin Allulta siihen aina lupaa :DD Sitten pystyin nukkumaan hyvin mielin ruhtinaalliset 75 minuuttia pidempään.


Allussa mie arvostan kiltteyttä, epäitsekkyyttä ja pitkäjänteisyyttä ja ennenkaikkea huumoria. Välillä kun on puhunut jostakusta pahasti, niin Allu on tullut mieleen ja tullut ajateltua, että onko tää nyt tän arvoista. Oon myös vähän kateellinen miten hyvin Allu pystyy pitämään päänsä opintojensa suhteen ja esimerkiksi nukkua silloku mie huiskaan täällä pölyrätin kanssa :P Mutta tuosta huumorista sen verran, että miulla ja Allulla synkkaa tosi hyvin sen suhteen, välillä revetään ittelemmekin.


Tärkeimmät muistot; riparit, lukion kakkosvuos ja seppoallu-huumori

♦

Juusoon mie tutustuin myös vuoden 2010-lopulla Mitjan kautta. Sitä ennen hää oli ollut hahmo käytävillä, jota ihailin. Siinä oltiin sit kavereita, mutta keväällä hää alko miulle merkitsemään jo ystävää. Meitä yhdisti meiän yhteinen animuharrastus, josta tuli sit juteltua febessä paljonkin ja aikanaan hää täytti miun elämässä hengailukaverin paikan.


Kahdenkeskisistä oleskeluista kavereiden kanssa Juuson kaa mie oon useiten, yleensä täs miun luon. Yleensä menee jutusteluks ja elokuvien katteluks, välil ollaa kokkailtukki jotai, ei kuitenkaan mitään elämää ihmeempää. Juuson kaa on silti aina hauskaa ja vaikka meiän mielipiteet eroaa monissa asioissa niin ei se oo ollut este kuitenkaan kaveruudelle. Juusolle on helppo avata omia ajatuksiaan ja omalta osaltaan hääkin on ollut tosi tärkeässä asemassa sen suhteen miten hyvin mie oon pärjänny ongelmieni kanssa.


Juuso on fiksu, matemaattisesti lahjakas ja muutenkin hyvä opiskelija, jonka takia suhteellisen usein oon kokenut kateellisia tunteita, mutta myös ihailua häntä kohtaan. Välillä omana motiivina ja haaveena opiskelun suhteen on ollut että, ''voi jos joskus voittaisin Juuson'' :D näin ei kuitenkaan oo käynyt. Kilpailuvietti_Seppo on valinnut väärän vastustajan.


Mieleenpainuneimpia muistoja on fb. romaanit, syksyiset keskustelut piilopirtillä, halipalkattu-juuso

♠

Vaikka mie en usein ookkaan tekemisissä Mitjan kanssa kahden kesken, ja febessäkin jutellaan harvoin niin on hääkin miulle ajan mittaan tullut yhdeks tärkeimmistä henkilöistä, yhteinen aika samassa kaveriporukassa tuottaa hedelmää. Alunperin Mitja oli enemminkin kaveri Sannan kautta, mutta oon osannu jo jonku aikaa mieltää tän suhteen suoremmaks ja Mitjan miun omaks ystäväks. Kyseiseltä henkilöltä oon oppinut myös muutamia elämän perussääntöjä, jotka miulla ei ennen olleet niin hyvin hallussa.


Mitjassa mie pidän tän rauhallisuudesta, huumorista ja siitä, että osaa olla oma ittensä. Allun tavoin myös Mitjan kanssa tulee heitettyä hyvinkin usein aika uskomatonta läppää, samojakin vitsejä niihin kyllästymättä. Eniten mie arvostan kuitenkin sitä, että Mitjaan pystyy luottamaan. Varsinkin saunomisen yhteydessä hänen kanssaan on tullut juteltua niin syvällisillä tasoilla, että tuskin olen niitä asioita kellekään muulle niin hyvin avannut.


Tässä kuitenkin esimerkki siitä, että vaikkei synkkaakaan niin kovin hyvin, niin voi silti olla hyvätkin kaverit. Tai no siitä en tiiä mitä Mitu miusta ajattelee, mutta näin kuitenkin miun suunnalta.


Tärkeimmät muistot; yllätyys, mitu-heppa, yhteinen ripari, saunakeskustelut






Monia muitakin tärkeitä henkilöitä on miun elämässä, mutta mie päätin nyt kirjoittaa näistä jotka on ollut reilusti pidempään miun sydäntä lähellä. Tosiaankin toivon, että pysyttäis yhteyksissä pitkään, mut jos ei muuten, niin ainakin ootte kullanneet miun lukioajat. Muistelen niitä ylpeänä.

Ootte tärkeitä