Hulinaviikko

Tää viimeisin viikko oli meidän lukiouran huipennus ja paljon sattu ja tapahtu. Kaikki ei mennyt tosin ihan putkeen, mutta ihan hyvät fiilikset jäi silti.

Maanantaina meillä oli englannin yo-kuuntelut, ja en ite suoriutunut siitä mitenkään kovin kehuttavasti. Tänään laitoin Asalle viestiä ja antoi tuloksen; 48 pistettä näemmä sain, ja oon erittäin pettynyt itteeni.. M ois ollu tavotteena saada mutta nyt ehkä saan hikiseen C:n. Vituttaa, mutta eihän tää vielä tässä ollut, varsinainen rääkki on vasta eessä päin!

Kuunteluitten jälkeen abit päätti tehdä tempauksen ja pukivat päälleen abihaalarit ja menivät pomppimaan yläasteen aulaan hard bassin tahtiin. Tempaus herätti hämmennystä kuten pitikin ja saatiin taputukset vielä lössiltä. Paikalle sattunut kuvaamataidonopettajamme tosin yltyi valittamaan ja kyseenalaistamaan lupiamme tuollaiseen ''mielenosoitukseen'', mutta emmehän me siitä välittäneet.

Valkoasuset abit yhdessä kasassa, oltais voitu olla vähän laajemminkin hmm..

Sunnuntai- ja maanantai-iltana yritettiin Juuson kanssa säätää meiän penkkariperuukkien kanssa ja operaatio se olikin. Peruukeita piti muokata paljonkin ja suunnilleen puolet lähti molemmista pois. Hassuinta tässä on se, että niitten ois pitänyt olla muka-valmiita, aineet vaan puuttuivat. Niistä tuli silti jonkinlaiset ja ei ainakaan miun mielestä pilanneet kummankaan asua.

Keskiviikkona abit potkittiin talosta pihalle, eli vuorossa potkiaiset. Olevinaan hyvin hienokin tilaisuus, kokoonnuttiin koululle ja syötiin pikkusuolasta- ja makeaa. Jouduin muuten Mömmön kanssa samaan pöytään <3. Kakkoset oli tehneet meistä runoja, jotka luettiin siellä ja oma runoni kuului näin:

"Kun naurusi käytävällä kajahtaa,

kaikki sinut varmasti tunnistaa.

Kun konkelillasi kouluun porhallat

ja oppiaineiden syövereihin sukellat,

niin kaikista aineista ällän saavutat

ja lakin tyytyväisenä päähän asetat!

Älä kuitenkaan liikaa juhlista,

ettei meno karkaa lapasesta.

Toivottavasti sulla ei ollut koulussamme tylsää

ja nyt toivotamme sulle hyvää loppuelämää :)"

Ihan jees. Taitaa ällät jäädä kuitenkin saavuttamatta :P

Potkiaisten lopuks laulettiin vielä opettajille laulu, jonka jälkeen jäätiin sotkemaan luokkia, mutta muutaman abin mm. miun piti häipyä Wanhojen kenraaleihin, joten homma meni meiltä ohi suurimmilta osin. Koristeltii paikat silti tosi hienosti ja miun mielestä työn jälki oli paljon hienompaa, kuin aikasempina vuosina!

Torstaina abien suuri päivä, penkkarit! Juuso tuli miun luokse aikasin aamulla. Laitettiin niin ittemme kuin peruukitkin loppukuosiin ja maalasin Juuson naaman. Käytiin kaupan kautta ja saatiin kerättyä siellä muutamia katseita ja kehuja. Koululla tavattiin muut ja monella oli tosi hienot puvut. Kuulemma tänä vuonna pukuihn on panostettu paljon enemmän, kuin aikasempina vuosina. Mut ei hyvää kuitenkaan ilman huonoa. Meiän penkkarijuhla itsessään meni täysin penkin alle, paristakymmenestä laulusta muutama onnistu kohtuullisesti. Porukka laulo eri tahtiin, sanat ei kuuluneet yleisölle saati sitten opettajille ja joku oli miksannu hienosti kappaleet levylle, kun osa puuttu ja suunnilleen jokasesta puuttu osa :) Varmasti jäi muitten mieleen just tän epäonnistuneisuuden vuoks. Mutta harjoteltiinkin vain puoltoista kertaa lauluja, tehkää te nuoremmat vähän paremmin.

Miulla itelläni oli suunnilleen kahdeksan kiloa itselläni ja riitti oikein hyvin loppuun asti. 6 kiloa miulla oli alunperin, mutta koska ne oli sen verran kämäsiä, niin kävin hakemassa kaupasta pari kiloa laatukarkkeja, kun iskä anto sponssia siihen tarkoitukseen. Karkkeja oli kiva heitellä. Mutta kun anto yhdelle henkilölle karkkia niin, heti oli kymmenen paria muita käsiä ympärillä. Onneks hyeenoista päästiin heittämällä pari karkkia jonnekin nurkkaan.

Rekka-ajelutkin onnistu ihan kivasti. Mie olin toisessa Honkalahden päiväkodilla ja Korvenkylässä käyvässä hylkiörekassa, oma porukka oli toisessa. Miulle itelleni ei kuitenkaan Pulp, Ravattila tai Parjala merkitse yhtään mitään niin ei kyseiseen rekkaan ollut halua lähteä. Yhteisesti käytiin Keskustassa, Kesolan koululla ja nykyisellä Martikanpellon koululla. Korvenkylän matkan aikana ei ollut kylmä, päinvastoin, perse meinas palaa. Rekan lava oli sen verran kuuma, emt, moottorin tai renkaitten takia. Siitä huolimatta taisin vilustua reissulla, tosin olin jo alkuviikosta flunnsainen. Sen takia jätin iltapäivän soittotunnin väliin ja en salillekaan jaksanut raahautua. Kävin kuitenkin Sannal syömäs tortillaa jee.

Ja jos jollekulle jäi epäselväksi, niin mie olin Itachi Naruto-sarjasta. Idea oli pyörinyt miun päässä jo yläasteelta, mut virallisesti päätin sen vasta viime vuoden alussa. Ja idea onnitsui hyvin, ainoastaan ärsytti hiukset jotka jatkuvasti kutitteli naamaa, sekä Sharingan-piilolinssit jotka ei meinanneet pysyä silmissä aloillaan vaan pomppivat ja pyörivät siellä miten sattuivat. Taisivat käydä silmän takanakin välillä. Osasyy siihen kuitenkin taitaa olla se, että laitoin normaalit linssit ja ne päällekkäin. Sharinganeissa ei vahvuuksia ollut niin ratkaisin asian näin.

Kisame ja Itachi, Juuso tais viedä voiton..

Perjantaina kolmannet Wanhat, niistä nyt ei oo paljoakaan sanottavaa. Oli ihan kivat ja onnistuneet huolimatta siitä että Big Band soittikin välillä väärin. Tanssit sen verran moneen kertaan kuitenkin koettu, niin ei ollut enää minkäänlaista jännitysä tai ihkutusta. Toivottavasti asianomaisilla henkilöillä oli kivempaa.

Wanhojen jälkeen käytiin kavereitten kaa syömässä Istas, jonka jälkeen häivyttiin valmistautumaan jatkoi varten. Ne oli aika surulliset, itelläni ei ollut bilefiilistä ollenkaan ja meno muutenkin oli vähän meh. Niistä jäi vaan paha maku suuhun. Ei tullut juotua paljon yhtään, mutta se olikin tarkoituksena seuraavan päivän abiristeilyn takia.

Lauantaina suunnattiin abiporukalla kohti Hesaa, matka meni aika kivasti. Mitä siinä juotiin vähän, niin hölmötkin jutut alko olee tosi hauskoja. Laivalla sama meno jatkui, oltii suunnilleen kaikki abit porukalla ja oli siks ihan kivaa. Matkan pilas vaan pienet aallokot. Ensiks ne oli ihan kivat, kun ne keinutti väkeä tanssilattialla. Ehdottomasti matkan eksoottisimmaks kokemukseks kuitenkin jää, kun aaltojen takia tanssiessa miun käsi eksy jonkun muijan hikiseen kainaloon, ah sitä nautintoa<3 Aallot alko myöhemmin haittaamaan menoa sen verran, että herätti lähes jokaisessa abissa pahoinvointia. Vitutti, koska ilmanen ruokakaan ei maistunut ja myöhemmin illalla päädyttiin vielä oksentamaan, pariin otteeseen vieläpä. Samoissa oloissa oli muutkin abit ja vaan harva säilyi tältä kohtalolta. Reissu meni vähän piloille, mutta eipähän alkohollinkaan tuhlaantunut rahaa kun vajaat kakskymppiä.

Seuraava päivä menikin lahnatessa, aamupalakaan ei maistunut. Tax Freestä lähti kaikenlaista mukavaa mukaan ja oli kyllä huojentavaa päästä kivalle maalle.

Abiristeily; yks parhaimpia ja hirveimpiä muistoja ikinä.