Kukkuu

''Ää, viel pari minuuttia ja risat ja sitten saan yhen uuden elämän. Minne nuo kaikki yhdeksän oikein katos? Viel minuutti, puol.....5 sekuntia, kaksi, yksi, NYT! 

<3

.

.

.

.

Dääm, joko se loppu >:

.....Kuuden minuutin päästä saan taas uuden 8)''

Innostuin taas kukkumaan ja kuten huomata voi, niin oon tän illan (ja pari muutakin) pelannut innoissani Zuma Blitzia! Joskus aiemmin viime vuonna pelasin sitä urakalla, jonka jälkee se jostain kumman syystä jäi. Jotenkin eksyin taas pelaamaan sitä pari päivää sitten ja mitenkäs siinä kävikään.

Pelissä sinänsä ei oo mitään ihmeellistä. Idea on jokseenkin klassinen; keskellä oleva tykki (tässä tapauksessa kuulia sylkevä sammakko) ampuu erivärisiä palloja radalle, johon työntyy tasaisella tahdilla eriväristen pallojen ketjuja. Tarkoituksena on yrittää ampua kuula samaa väriä olevan palloryhmän joukkoon, jonka jälkeen letka poksahtaa pois (vähintään kolme palloa oltava letkassa, jotta voisi räjähtää). Minuutin aikaraja, power-upit ja special-pallot takaavat hienon pelikokemuksen. Takaavat myös pakonomaisen uuden pelin halun. Onks kukaa enne koukuttunu joihinkin Facebookin peleihin, häh? En mie ainakaan (a). Viitsivitsi, ei tää oo ainut asia mitä koneella teen, mutta aikaa sillä pystyy hyvin tuhlaamaan!

Talk about feelings. Harvinaisen usein nää negatiiviset tunteet saa paljon enemmän tilaa blog(e)issa noitten positiivisten sijaan. Näin tälläkin kertaa. Oon taas miettiny iha sairaasti asioita, stressanu ja miettii mitä tehä. Tai mitä ylipäätää voisin tehä vai voinko mitään? Miuta tällä hetkellä huolestuttaa eniten läheisten hyvinvointi, oma tulevaisuus ja jotkut pelot. Näistä asioista vaa en tällaseen blogiin pysty kertomaan. Korkeintaan yleisesti puhuen, mut olo jää jotenkin tyhjäks sellasen jälkeen. Kaikkee ei saa ulos. Ajatuksis onkin ollut, jospa perustaisin tän rinnalle uuden blogin, jota kukaan miun tuttu ei pääsis lukemaan. Siihen saisin kertoo aivan kaiken pelkäämättä asioitten vuotavan läheisten keskuuteen, mutta silti saaden sen ulos ja julkisesti kerrottua. Koska on niin paljon, mitä kukaan ei miusta tiedä. Anonyymisti ja aliaksilla siis kirjoittaisin. Ehkä joku random tykkäis kurkistaa miun oikeeseen maailmaan. Mutta nyt pientä pohdintaa.

Miuta harmittaa aivan käsittämättömästi, miten julmia ihmiset voi olla toisilleen. Joskus sitä tarkoittamatta, joskus sitä tarkoittaen. Jokasella ihmisellä on omat pienet virheet luonteessaan, mutta se ei tee kenestäkään pahaa. Yrittäkää nähdä toisessa ne positiiviset asiat, älkää takertuko virheisiin!

Toisinaa sille julmuudelle ei voi mitään, mie ihan yhtä samalla tavalla ihmisenä puhun paskaa toisista, elän itsekkäästi ja jätän muita ulkopuolelle. Listaa vois jatkaa kahen kilometrin verran. Mutta mie en vitsaile toisen ihmisen kärsimyksestä. Valitettavasti jotkin henkilöt näin tekee. Näis tapauksissa vähintään vois lopettaa sen toisen kiusaamisen, jos ei anteeks halua pyytää.

Sit jälleen pienenä pähkinänä; pitäisikö paskanpuhujan itsensä yllättyä, jos kuulee itestänsä puhuttavan paskaa. Pitääkö se herne vetää nenään? Kultainen sääntöhän tässä vain toteutuu. Paskanpuhuminen sinänsä käsitteenä on vähän jännä, on tainnut saada negatiivisen merkityksen varmaakin sen takia, koska on avautunut väärille ihmisille. Ois ihan kiva, jos jokainen miettis kahteen kertaan mitä sillä tiedolla tekee, minkä toinen on luottamuksella siulle kertonut. Mennään kertomaan se eteenpäin tietenkin!

Päivän angstikiintiö täynnä, joten nyt voin jakaa ah, rakas lukijakuntani kanssanne jotakin oikein viihdyttävää. Tätä mie eksyin lukemaan tänään ku googletin sanan tarjoiluehdotus (halusin selvittää sanan täydellisen merkityksen, ok) ja sain kyllä aivan hysteeriset naurut, kun jotenkin vaa tykkään tuosta tyylistä millä tuo tyyppi on kirjottanut noita juttujaan. Itseasiassa tuo toi miullekin eräänlaista inspiraatiota siihen, jospa mie alkaisin pitää toista blogii ja kertoo miun keittiön ihmemaasta ja miun kokkailuista. Luulen vaa, etten mie kovinkaa usein pystyis luomaa mitää kovin extreemee. Toisinaan voisin lisätä tännekin tarinan tai toisen siitä miten tarjouskana palo pohjaan tai kastikkeesta tuli oudon vihertävää. Tai voisin kertoa myös siitä miten miun maitotuotteet seikkailee jääkaapissa, tai miten sieltä löytyy muumioituneita tai fossilisoituneita elintarvikkeita.

Kello näyttää olevan sen verran paljon, että on kai kirjoittaminen lopetettava tähän. Huomenna matikankoe, johon valmistauduin tänään Allun kanssa matikkaa laskien. Lasketii pien kourallinen tehtävii, joista pari saatiin oikein. Onneks meillä on pohjatunti ennen koetta (y)