Herra alikersantti!

Ensinnäkin, jätän tän viikon haasteen kokonaan väliin, koska haasteen tehtävänä ois tehdä blogiteksti febeen/twitteriin - ei tuu onnistumaan. Aattelin tehä merkinnän viime vuoden vastaavasta haasteesta, mutta siinä kehotettiin tekemään päivitys vieraalla kielellä joten ei sekää tuu onnistumaa. Saattasin karkottaa koko miun lukijakunnan miun englanninkielen taidolla. Joten skippaan koko haasteen ovelasti silti sen mainiten, joten voidaan palata asiaan sitten seuraavassa postauksessa :)

WIHII TÄNÄ VUONNA EI ENÄÄ OLLENKAAN INTTIIN!! Tosiaankin vietin viimeisen viikon tuolla Lahdessa ja sain ah tuon nii hienon lääkintäaliupseerikurssin päätökseen ja miusta tuli kuin tulikin tää alimman tason varusmiesjohtaja.Viikko oli sisällöltään yks tylsimpiä, mutta kurssin loppumisen aiheuttamat emotionaaliset piikit teki siitä unohtumattoman. Sen ohella, että käytännössä vaan rötvättiin ja istuttiin (mitä oisinkaan tehnyt, jos miulla ei ois Netflixiä...) ja käytiin välillä syömässä, palautettiin myös meiän varusteet. Se tunne, kun pääsit heittämään tetsari m.85 tiskille ja toki myös sen muun paskan...:D Kolmanneks viimesessä iltavahvarissa pelleiltiin vapaan varustuksen kanssa (lue: härövarustus), mutta pelkällä komennusvarustuksella (jotka siis käsittää muutaman hassun vaatekappaleen) ei saanut kovin maailmaa mullistavia visioita aikaseks. Suht lahjakkaasti porukka oli osaanut hyödyntää päiväpeittoja ja kaasunaamareita, joku oli saanut vetästyä sukankin päähän. Ite pukeuduttiin tupalaiseni Kaipaisen kanssa Robin Hoodeiksi, vaikka täysin autenttinen kokonaisuus ei siinäkään onnistunut varustuksen puutteiden vuoksi. Hauskaa oli silti!

Tää kuva ei todellakaan kerro
 edes sitä tuhatta sanaa

Tuota porukkaa tulee oikeasti ikävä. Facebookin kavereitten määrä kasvo miulla parillakymmenellä kaverilla ja toivon, että joihinkin tulee pidettyä yhteyttä. Vaikka se oli suuri plussa, että sitä porukkaa tuli kurssille ympäri Suomea niin pääs näkee niitä kultturieroja, mutta ikävänä faktana välttämättä niitä kaukasimpii tovereita ei tule enää näkemään. LÄÄK AUK 2. Joukkue II/12 4ever!!1 Ikävä tulee myös setää (mein hienoo joukkueenjohtajaa), joka ensivaikutelmaltaan oli helvetinmoinen natsi, mutta sulatti mein joukkuelaisten sydämet karismaattisella käytöksellään ja änkyttävillä selityksillään. Tuntu hyvältä puristaa sen kättä vikana päivänä kurssitodistus, aukin risti ja ea2-kortti kainalossa. Loppunyyhkyistä huolimatta tuntu helvetin jepalta päästä vapauteen. Ku myöhemmi sitä muistellaa niitä intin kohokohtia, niin tää lääkintä auk oli miulla sellane :3

HEI MIULLAHA ON PITKÄSTÄ AIKAA MAHOLLISUUS MUKAUTUA SIIVILIELÄMÄÄN - thänks 12 päivän lomat, joista tosin jouduin vuodattamaan veren, hien ja kyyneleitten lisäks kolme höllii mutta loma on kiva! Perjantai meni poikien kaa iltamien merkeissä saunoen, pelaten ja muute vaa jutustellen. Näin jälkikäteen voin myöntää, että saatoin olla alkuillasta hieman huppelissa ku päätin tuhota enne actionii miun loput viinit, ettei menis pilalle:DD

Lauantaina musitin liian myöhään, että olin sopinut muistaakseni päivälle jotain muuta, sen sijaan että pelasin koko aamupäivän peittoon kääriytyneenä ps1 klassikkopeli Tomba!a. Iltapäivällä suunnattiin lappeenrantaan Mikon mökille Mikonsaareen ja näin siel pitkästä aikaa joitai kavereita. Had fun time!

Nyt oon tosiaan täällä äitin luona Hämeenlinnassa ja joulusta kerron sit seuraavas postaukses erikseen. Mutta sokerina pohjalla: Nipsu raiskasi eilen kiukkutipun ilman minkäänlaista häpeää. Vissii hajosin :P

Niille hölmöille, jotka luulee että joulu loppuu lahjojen avaamiseen - sori, se jatkuu vielä. Siks voin vielä Sinullekin toivottaa hyvää joulua. Syökää ittenne sioiks :)