KKH4 ohi Fuck yeah!

Hahaa, kuten otsikko kertoo niin miun viimeinen Lahden leiri on onnistuneesti ohi. Enää vain seuraavan viikon RyhmäTaitoKilpailu, joka taitaa myös olla suoritus sinänsä mut nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella! Nyt kun tällei ajattelee niin viikot tuolla Lahdessa on mennyt todella nopeasti ja alkaa tässä vaiheessa jo harmittaa, että meiän mahtava porukka hajoaa. Yhteishenki on kuitenkin paria tekijää lukuunottamatta jotain todella upeaa. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan ja johtamiskauden alkaminen Haminas tuo myös oman hupinsa eiks jeah?

Mutta mitäs tuolla leirillä tapahtu? Tosiaan, se oli meiän kurssin huipentuma, ja siihen oikeastaan tiivisty kaikki opitut teorian sekä käytännön asiat. Leirillä pystytettiin kaks EnsiHitoPistettä sekä yksi EnsiHoitoASema ja lääkintämiehen laavuja lukuunottamatta (mitkä tosin myös rakennettiin, mutta niitä ei käytetty harjoituksessa) meillä oli pelastusketju valmis. Meiän porukka jaettiin kolmeen osaan, joista yks alotti POTilasKUvasto-osastossa (PotKussa keksittiin ja maskeerattiin vammat ja sieltä evakuoitiin ketjua pitkin), yks laitettiin EHP:ille ja yks toimi EHASilla.

Ite mie toimin ensimmäisen vuorokauden EHP:llä. Potilastoiminnan alettua siin meni alussa peukku suuhun, että mitäs tässä nyt pitikään tehdä, mutta äkkiä hommat lähti siitä luistamaan. Mukana olleiden lääkäreiden avustuksella vamma kuin vamma selvis oikean hoitotavan lisäks, jos sitä ei vielä tietänyt ja rankkuudestaa huolimatta mie oikeasti pidin siitä.

Vuorokauden jälkeen ryhmät vaihto paikkaa ja miun ryhmä siirtyi EHASille. Alkukompastelut kuulu tähänkin vaiheeseen, mutta niistäkin selvittiin. Oli hurjan kiinnostava nähdä, miten paljon kaikkeen parempaan pysty EHASilla, kuin vaikka EHP:llä. Mutta sepä onkin pataljoonatason hoitopaikka, kun EHP on vain komppaniatason.

Jossain vaiheessa väsymys alko iskeä päälle, koska tosiaan meiän lepotauot oli lyhyitä. Ensimmäisen vuorokauden selvis vielä ihan hyvin, mutta EHASille siirryttäessä alko olla jo aika rankkaa. Sitä potilasta tuli jatkuvasti, oli kiire ja ruuhkan tullessa meinas hajota pää varsinkin kun osa porukasta katosi nakkisuojaan oman laiskuutensa vuoks. PotKuun siirryttäessä onneks ei tarvnnut samalla tavalla sykkiä, vaan nyt sai ite aiheuttaa sitä hämmennystä vammoillaan ja vain maata paikallaan kun muut hoitaa ;) Viimesen vuorokauden takia saatiin vähä enemmän lepoa, mutta joutu siinä muutaman tunnin lepotauon keskelläkin heräämään maskeeraamaan vammaa ja lähtee jolkottaa lähintä EHP:tä päin.

Kaiken kaikkiaan miun mielestä tuo harjoitus oli mielettömän onnistunut ja se oli ehdottomasti parhain leiri mitä tähän mennessä on tullut vastaan, myös se rankin sen unenpuutteen vuoks. Koska vammoista oltiin osattu tehdä todella aidon näkösiä niin siinä itekin motivoitu sykkimään. Siellä oli pari nukkeakin liikenteessä, joille pystyttiin tekemään vähä enemmän toimenpiteitä (pääsin hoitamaa paineilmarintaa neulatorakosenteesillä), mutta pääasiassa homma pyöri ihan meillä kurssilaisilla. Meille tuli mm. näitä tavallisia reiteen ja rintaanammmuttuja tapauksia, mutta myös sirpale-, palo-. ja ruhjevammapotilaita. Sit esiinty ihan näitä siivilivammojakin kuten vaikkapa murtumia, verenmyrkytyspotilaita, puukotuspotilaita, kuumetautisia, paleltumavammaisia - käytännössä mielikuvitus oli vain rajana. Jollain oli luha silmässä, jonku oli lävistäny oksa. Jotakuta oli purrut ilkeä punkki ja joku innostu haukkaamaan kaverista palasen. Sit meillä oli meningiittiepidemia, joka levis leirillä ja potilasta tuli sen takia joka tuutista. Oli meillä pari penistulehdustakin tuolla leirillä, mutta meiän kapteeni ei niistä oikein tykännyt....

Ties kuinka monta kertaa mie pistin lihakseen tuolla leirillä ja kanyloinkin muutaman henkilön, mutta lopetin siihen kun tein Tavista reikäjuuston. Uskot omiin kykyihin meni, enkä oikein siihen neulaan uskaltanut koskea ku pelkäsin että oikeasti vielä vahingoitan jotakuta:D

Voin kyllä kertoa, että leirin jälkeen väsytti. En meinannut pysyä hereillä ja iltapäivälllä suurin osa nukkuki vaikkei ois saanut. Olin pitäny itteeni leirillä hereillä kofeiinipillereiden avustuksella ja leirillä sit pillereiden piristävän ja luonnottoman pitkän valveillaolon yhteisvaikutuksena jossain vaihheessa saatto olla vähä höpö olo. Seuraavana aamuna ku herättii kassulla nii hetken vieläki luulin, että potilastoiminta on käynnissä ja nopeesti nousin pystyy valmiina huutamaan "Potilaita, potilaita!" Oli kyllä helptus tajuta, että se oli ohi.

Ainiin, aina sillo ku potilaita ei ollut niin puolkoomassa kuunneltiin ja laulettiin: 

Perhonen,

munii munasen.

Munasta kuoriutuu,

toukanpoikanen.

Toukka koteloituu,

kotelosta kuoriutuu:

Perhonen.