Joulukuu ja rtk

Oho, nyt on jo joulukuu. Kumman nopeasti menee tää aika. Vasta hetki sitten oli kesä ja nyt kaikki pööpöilee jo joulumaailmassa. Niin valitettavasti miekin. Sain tänään idean leipoa piparkakkuja, joten kätevästi Lahden Siwasta Seppo kävi ostamassa voita ja tomusokeria ja tänään teki taikinan. Huomenna mie sitten puuhastelenkin piparkakkuaiheisen asia x:n parissa, ellei miun uus piano tule aikasin päivästä suuntaamaan miun motivaatiota täysin muualle :--)

Mie yritin vähän järjestellä paikkoja tuota huomenna saapuvaa pianoa varten, mutta eihän tästä mitään tullut. Tuloksena helvetinmoinen epäjärjestys, jossa jonkun aikaa mie ehkä kykenen selviytymään, mutta pitää hankkiutua tuosta vanhasta pianosta eroon sitten nopsaan. Ellei sisko halua tuota niin sitten laitan myyntiin. Hyvä soitinhan tuo on ollut, jonka takia en välttämättä haluais lähtee myymään, mutta jonnekin se saa silti lähteä. Hus pois!

Mutta tosiaan!

KKH1 - Done
KKH2 - Done
KKH3 - Done
KKH4 - Done
RTK - Done!

...joten tuosta viimeisestäkin paskasta ennen alikersanttiutta oon vihdoinkin selviytynyt. Voin vaan sanoa, että seuraavat pari viikkoa kassulla tulee olee pelkkää hajottavaa suklaata. Höpöä pukkaa ja gonahtamisen ohella saavutetaan uusia alueita. Anyway, tuo viimeisin haaste, ryhmätaitokilpailu, oli jokseenkin mielenkiintoinen kokemus, joten kerronpa siitäkin inttipaskasta pitkän pätkän puuduttavaa tekstiä ;)

Siis toi rtk oli aivan kamala! Meitä oltiin peloteltu jo edellisenä päivänä siitä kuinka rankka se tulee olemaan pelkästään sen äpaut 40 kilometrin pitusen täysvarustusmarssin osalta ja meitä ei _todellakaan_ huvittanut lähteä marssimaan tuonne kaikkien vihaamaan Hälvälään. Ei pelkästään sen takia että luultiin jo tuon KKH4 olleen viimenen kerta kun siellä joutuu olemaan, vaan siksi, koska pakkasta oltiin luvattu varmaan kolmekymmentä astetta! Ja tosiaankin siellä sen verran olikin! 

Me luultiin, että pakkaaminen sujuis helposti ja saatais päättää mitä otetaan sinne mukaan, mutta ei. Tietenkin meidän käskettiin pakata tyyliin koko kaappi mukaan siihen vitun pieneen reppuun ja voitte varmaan uskoa että millasta säätöä se oli. Lisäks sain ite kannettavaks trangian, tuon retkikeittimen. Se kilis iha vitusti sen marssin aikana, varmaan enemmä ku mie! Meinas pikkase palaa käpy. Onneks mun ryhmä oli kuitenkin jotenkin siedettävä, en joutunu sen yhen ääliön kanssa, jonka kanssa oon joutunu tekee tyyliin nää kaikki aikasemmat ryhmäharjotukset. Nii joo, meitä oli siis kuus kappaletta, muilu, nakkitokila, salminen, ahvenus, salo ja mä. 

Ku lähdettiin aikasin aamulla nii sillo oli viel ihan hauskaa. Meille ei tullu kylmä ku oltii laitettu lämpösesti päälle, mutta ei helvetti ku oltii marssittu jonku aikaa, nii hikeä valu ku rännistä. Lisäks reppu tuntu vitun ikävältä hartioilla. Saatiin käveltyy kuitenkin jotenkuten Hälvälään asti. Meidän tosin oli käsketty kulkemaan hiihtolatuja pitkin ja ohi viilettäviltä hiihtäjiltä pääs kirosana jos toinenkin. Yks pappa uhkas kirjottaa yleisönosastoon, mutta vitut meitä kiinnosti. Ei vaikuta meidän kotiutumiseen. Olttin kuitenkin yhessä vaiheessa vähintään yhtä ovelia ku nuoret ketut ja oikastii metästä asutusalueelle sivistyksen pariin ja laitettiin mutkat suoriks, säästettiin siin vähä aikaa. Mut joo, ku oltiin päästy hälvälään niin sieltä alkokin heti perään ryhmäsuunnistus. Ja se suunnistus sijottu tietenkin tuonne vitun suolle, jonne me oltiin vuodatettu meiän sydänveret ja hiet ja muut sellaset sen paarimarssin aikana. Siinä vaiheessa meinas tulla itku. Onneks se ei ollut kuitenkaan niin paha ku aateltiin. Meitä edellä oli yks ryhmä ja se oli mukavasti tehny meille polun, jota seuraamalla päästiin suht kuivin jaloin takaisin vankalle maaperälle. Vältettiin kätevästi ne suonsilmät, johon eka ryhmä oli erehtyny asstumaan. Se ryhmä oli kuitenkin ekan rastin jälkeen lähteny haahuilee jonnekki ihan ihme paikkaa ja me mentii sit kärkee. Viimene rasti oli kuiteki jemmattu aika kätevästi ohi määrätystä paikasta ja pyörittiin siellä ku mitkäki pariutuvat siiselit kunnes joku meistä löys sen, menetettii siin samalla kyl hitosti aikaa. Päästii lähtee kohti lääkintäleiriä, suunnistusosion maalia. Mutta siellä olikin vielä palanen suota odottamassa, että jotku huono-onniset molskahtais sen upottaviin saloihin. Ja todellakin molskahdettiin! Suurinpiirtein uitiin sen läpi. Olo oli kyl hyvin sammakko silloin.

Päästii lääkintäleiriin kuitenki majoittumaan, mut mun sormet oli niin jäässä että meinasin kuolla. Sattu niin paljon että ei siinä voinut muuta kuin parkua. En muista miten selvisin siitä, mutta ilmeisesti jotenkuten koska joillain ulokkeilla mie nyt kirjoittelen. Rötvättii kumminki teltois vissii joku kuus tuntii, ei ollu tarkotus mutta joku ryhmä oli vissii eksyny suolle ja ei voitu alottaa seuraavii osioita ennenku kaikki oli päässy perille. Syötii siin sit mukavasti mein sissiruokia. Tehtii jotai arabiapataa ja nakkitokila heitti sinne tonnikalaa mukaan. Oliha se vähä palanutta ja raa'aks jäänyttä mutta kyllä se nälän sammutti ihan hyvin. Vaikkakin oksetti sen jälkeen kyl sairaasti. Viimenen ryhmä jollai (vippa)konstilla pääs perille ja päästii alottaa lääkintäaliupseerin käytännönkokeet ja johtamistaidon kokeet. Selviydyttii molemmista ihan keskiverrosti ja päästii takas rötväämää. Meillä oli muutama tunti lepoaikaa, jonka jälkeen oli alotettava paluumarssi takas kassua kohti. Meiät herätettiin puol kaks ja annettiin 8 minuuttia aikaa purkaa teltta. Siin tuli pikkune paniikki ku varmaa kellään ei ollu pakattu valmiiks mut jotenki ihmeellisesti päästiin aikamääreeseen ku sykittiin muna pystys koko aja. Oli kyl aika höpö olo ku alotettii paluumarssi. Kuutamo toi oman romanttisen tunnelmansa siihen touhuun, mutta kaikkia vitutti silti ihan saatanasti. Mein hartiat ja niska huus hallelujaata ja jokainen askel oli yhtä tuskaa. Jouduttii pitämään taukoja useemmi ku menomatkalla, koska muistutettii sillo enemmänki raiskattuja näätiä ku sotilaita. 

Ihanin näky varmaa 4ever oli nähdä kassun rakennukset ja päästä perille. Toivekuvat levosta murkautu kuitenkin perillä totaalisesti ku meillä oli vielä parit yllätysrastit odottamassa, joiden aikana koettiin taas pienimuotoinen jäätyminen. Näitten jälkeen piti puhdistaa ja palauttaa trangiat. En tiiä, mutta miust näytti siltä että nakkitokila oli polttanut jonku oravan tai muun elukan sinne pohjaan. Niin paksuu ja sitkeää mössöö siel oli. Tän jälkeen puhdistettiin aseet ja tarkastettiin omat varusteet. Henkilökohtasta huoltoa sai suorittaa, mutta nukkua ei saanut. Palautettii jossai vaihees aseet alakertaan ja sit meillä oli yllätystäysvarustarkastus ohjatusti. Sitä vitutuksen määrää. Mutta sitten vihdoin. Meille annettiin lupa nukkua. Hypättii aropupujen lailla punkkii ja alettii vetämää zetaa. Herätys oli enne päivällistä ja muutama tunti siin nukkuneena herättiin kankeina syömään. Seuraava, eli viime yö saatii nukkuu pitkään, koska oli itsenäisyyspäivä. Tuntu vitun jepalta, mut olo oli silti ku perseeseen ammutulla karhulla. Mut nyt tulee paras osa! Meidän tosiaankin piti päästä alunperin lomille perjantaina ja osallistua tänään paratimarssiin, mutta meiän kapteeni oli muuttanut ohjelmaa ja päästi meiät lomille puoliltapäivin. Perusteluks anto toki sen, että oltiin suoritettu nuo leirit ja rtk niin vitun hyvin, mutta lisäks ei nähnyt syytä laittaa meitä marssimaan koska lääkintäkoulun muodot ois muistuttanu särmien sotilaiden sijaan zombilaumaa. Fuck yeah!

Sepon sisäinen pissaliisa pääs vauhtiin. Okei, ehkä liioittelin aika paljon jonku verran mut oli tuo oikeesti aika rankka suoritus, ei nyt varmaan rankin kuiteskaan koska Temosen tetsaukset on edelleen aika tuoreen mielessä mutta yltää tuo kärkipäähän kumminkin. Mut tuollasta siis miulle!

Ja loppuun pieni pähkinä purtavaksi: kuinka monta eläintä löydät yllä olevasta rtk-tarinasta? :)