Köydenveto

Kuvitella, että joskus miun blogipäivitysväli oli kerran viikkoon. No mitäpä tuosta...

Tällä kertaa aattelin tehä pikkasen erilaisemman tekstin ja heittää taas syvällisempää näkökulmaa kehiin. Viikolla intissä tekemättömyyden keskellä tutustuin erääseen animusarjaan, ja katselin sitä iltaisin. Sarja kerto kaveriporukasta, jonka jäsenet kasvoivat toisistaan erilleen yhden porukkaan kuuluvan kuoltua. Vuosia myöhemmin tää kuollut tyttö palasi takaisin jonkinlaisena aaveena, vaikkakin vain päähenkilö kykeni tämän näkemään ja kuulemaan. Päähenkilö lähtee toteuttamaan tytön toivetta yhdistäen vanhan porukan, jotta se pääsis taivaaseen.

Hieno sarja näin btw. Tää pisti ajattelemaan omia läheisiä henkilöitä, joita miulla on ja oli ollut. Omista lapsuudenajan kavereista oon kasvanut erilleen ja hyviä taaperoaikoja tulee silloin tällöin muisteltua, kun näitä kyseisiä henkilöitä tapaa. Miulla on eräs ihan suht tuore tapaus, johon yritin pitää yhteyttä ja annoin uuden mahdollisuuden aina edellisen jälkeen, mutta vuoden jälkeen en enää jaksanut. Mie päätin siirtyä eteenpäin ja kiitin tätä kaikesta. Sen jälkeen en oo tän kanssa yhteyksissä ollut ja viime aikoina en juurikaan oo edes ajatellut asiaa, vaikkakin edelleen tulee toisinaan mieleen; pitäisikö yrittää vielä kerran?

Pohdittiin tänään, että näin elämän yhden muutosvaiheen kynnyksellä (muutto ja uusi opiskelupaikka) omat kaverisuhteetkin tulee muuttumaan. Toki uus opiskeluympäristö tuo varmasti uusia kasvoja mukaan, mutta niin se myös vie. Oon miettinyt omalla kohdallani, että kuka lähtee ja ketä jää. Muutamiin tiettyihin tulee ihan mielellää pidettyy yhteyttä myös puolin ja toisin, mutta tiiän jo että muutama jää pois. Köydenvetoa ei voi leikkiä yksin.

Mitenköhän parisuhde tulee omalla kohdalla vaikuttamaan asioihin? En tiiä, kun en oo vakavassa sellaisessa vielä ollut. Toivosin kuitenkin, että suhde kavereihin ei muutu, kuten esimerkkejä on ollut.