Breakdown

Kävin äske Kelas ja pakko sanoo, että siellä asiat hoituu kyl tosi hankalasti. Sain kuitenkin tuon miun sotilasavustusjutun hoidettua ja siin ei ilmeisesti ollutkaan virhettä samal taval ku ootin, mut sain selville jotai muuta mitä papereist ei selvinny. Pääasia että sain voitettuu taistelun siellä, ehken menetä nyt kämppää sinä aikana ku konttaan tuolla metässä. Feels like a winner.

Eile käytii kavereiden kaa hesas ja lintsillä, oli suuremmal lössil iha hiton siistii ja siks oli mielettömän upee päivä. Viimeisii hetkii tääki porukka elää ennenku möröt nimeltä armeija ja jatko-opiskelupaikat tulee hajottaa sen, mut onhan täs onneks viel päivii jälellä.

Okei, eiline oli hieno päivä mutta myöhää illast alko olee erittäin paska fiilis. Kotii päästyä mie romahdin täysin ja purin tätä pahaa oloani tavalla mitä en oo monee vuotee pystyny tekemään. Mie itkin. Mie häpesin sitä millane kusipää oon taas kerran ollu, miten oon onnistu levittää paskaa mieltä ja sitä miks teen aina kaiken väärin päin. Tajusin edellee olevani ihan vitun hukassa elämän suhteen, pelkääväni ettei tulevaisuudella ois annettavana miulle yhtään mitään. Säälin kaveria, joka joutu kuulee tän kaiken.

Toissayönä tää miun ihastus sai kuulla tilanteen missä mennään ja pettymäänhän mie siinä jouduin. Mie arvostan kuitenkin sitä, että tää otti asian erittäin hyvin, eikä paennu takavasemmalle kauhuissaan mihin oikeastaan olin jo varautunut. Vaikkei käynyt niinku halusin, nii ainaki tilanne tuli selväks ja pääsen nyt eteenpäin. Olo on silt osin ollu paljo vapautuneempi, mut silti oli viel sen verran paha olo, että se riitti laukasemaan tuon viimeöisen episodin.

Mie haluun vierelleni jonkun,

koska se läheisyydenkaipuu on iha mieletön miullakin