Taas pien hetki menny

Päässy taas vierähtämää muutama viikko ku viimeeks oon kirjotellu. Fiilistä ei oo oikei ollu, ei oikein aikaa ja no, ei niitäkään asioita mistä kirjoittaa. Miun elämä on tainnut muuttua tylsäks. Muodollisuuden vuoks kuitenkin kirjotan jotain yo-juhlista lähtien, koska ennen niitä ei oikeastaan tapahtunut mitään sellasta mistä haluaisin kertoa. Ja ei oo nyt oikein kirjotusfiilsitä nii en virheisii jaksa jäädä jumimaa.

Kävin mie hei ennen yo-juhlia parturissa leikkauttamas letin ja värjäyttämäs tän. Paikan päällä hermoilin mitä oikein haluaisin ja päädyin sit tällaseen peruslyhyeeseen mustaan ja päältä värjättyyn oranssiin. Olin hyvin epävarma tuost lopputuloksesta pitkän aikaan, mutta nyt kun oranssi on haalistunut tuollaseks luonnollisen väriseks ja tukka saanut aavistuksen verran lisää pituutta niin tää näyttää ihan hyvältä.

Yo-juhlat tuli ja meni. Kirkko osottautu oikein hyväks paikaks pitää nuo juhlat ja miun pianonsoittoki meni suhteellisen hyvin, vaikka ilmeisesti tein virheitä sen verran että joku niitten lukumäärän viitsi laskea. Yllätyin aika täydellisesti kuullessani, että mie saan stipendin, koska koulun vihkoon ei siitä oltu laitettu mainintaa. No, en valita. Tiina ja Jerry piti oikein hyvät puheet ja koulun puolesta ne juhlat onnistu melko täydellisesti. Harmittaa vaan, kun tuo oli viimenen kerta kun myö kokoonnuttiin abit yhdessä, joitain noista en tuu enää koskaan näkemään sniff.

Omat juhlat pidettiin miun tädin luona Imatralla, miun näkökulmasta sellainen porvarikämppä niin oli erittäin hyvät puitteet niille. Vieraita kävi päivän mittaan suhteellisen paljon mut silti vähemmän mitä odotettiin, ehkä about 50 kpl. Lopuks sit kaverit tuli ja jäivät juhliin jokski aikaa, mutta aikataulun vuoks piti lähtee niiden mukana sit pois. Ilmeisesti miun juhlat kuitenkin jatku vielä siellä:DD Lahjoina tuli paljon Iiittalan Teemaa, mitä toivoinkin, lisäks siskolta tuollane ûber paistinpannu ja kavereilta tuollane helvetin upee taulukehys, johon nää oli laittanut kuvia miusta sekä Iinalta banaanijugurttia...;) :3 Ja nii, tietenkin myös manii tuli.

Sisko ja äiti oli jättänyt näitten koiruudet miun kämppään juhlariehan ajaks ja kyllähä täällä pien sotku oli, mut ei ihan nii suuri mitä olin odottanut. Vaihoin nopsaa vaatteet, käytin koirat ulkona ja lähin sit jatkopaikalle Sannan mukana. Jatkotki onnistu hyvin, vaikken ite missään ihmeellisemmissä tunnelmissa ollutkaan, muutama asia illan aikana alko kyllä pännimään, mut ei niistä sen enempää. Juuson kyydissä kotiin ja kusilammikoiden kautta sänkyyn nukkumaan.

Aamulla heräsin ilman krapulaa jee ja siivosin kämpän, pakkasin ja lähdin Juuson kyydissä Kesärantaan. Leirin pappi vaati, että mie lähden ennen iltaohjelmaa kotiin niin saan levätä tarpeeks ennen pääsykokeita ja niinpä Juuson kyydissä silloin takas kotiin. Kävin tentittävän alueen läpi ja seuraavana aamuna sit Mitun kyydissä Saimialle. Tentti meni ihan jees, ryhmäkeskustelu meni ihan jees ja haastatteluki meni ihan jees, vaikka jännitti sen verra että miulla ois voinut porata lattiaa. Juuso haki miut tän jälkee ja vei miut Kesärantaan jossa pääsin jatkamaan riparia.

Mitäs tuosta riparista, oli ihan mahtava. Leiriläiset oli hiton mukavia jokanen omalla tavallaan ja mein isosporukassaki hommat hoitu hyvin ja oli ihan sikaupeet insideläpät. Kesärannan ruokalista oli kuitenki päässy vaihtumaan ja kuuluisaa salaattikastikettakaan siellä ei enää ollut. Miun ryhmä oli paras, vaikkei voittanutkaa päivän pelejä</3 Käytiin vikana päivänä viel riparirallilla Haminassa, joka oli miun mielestä täysin turha reissu, mutta käytiin kuitenkin siellä yhdessä meksikolaisessa ravintolassa syömässä, joka teki sen että matka ei ollutkaan täysin turha. Omnom:3 Mitu suostu (Kiitos!) kuljettaa meitä sunnuntaina konfirmaatiokierroksella ja täten riparilaiset sai mitä tahto, nii saatii myökin, eli kakkua siis :D

Isoset v.2012.k1

Leirin ja konfispäivän välissä olevana lauantaina poikaporukka juhlisti Juuson, Simon (sekä Mitjan?) synttäreitä paintballin merkeissä. Kokoonnuttiin puoliltapäivin Mitjan residenssille ja alettii riehumaan, välissä tilattiin pitsat ja jatkettiin. Lopuks käytiin viel Kokkosten saunassa ja pihalammessa uimassa. Metäs ryömiminen oli iha parasta, tosin alko kyrsii ku ite hävis muitten oveluudelle. Parhaat synttärit ever, muistoks jäi pari pahannäköstä mustelmaa.

Erkit

Kaiken tän ilosen touhuamisen aikana miekin ehdin kuitenkin tuntemaan itteni yksinäiseks, epähalutuks, väärintehneeks, kykenemättömäksi auttamaan ja kapeakatseiseks. Ehkä fiilikset tästä nousee. Jos ei, niin...no, sille ei voi sit mitään.