maanantai 25. kesäkuuta 2012

Samaa vanhaa

Kas, onpas miun blogin kävijämäärä kasvanut hurjasti o_o^ mikä lie syynä siihen ;)

Hurraa! Alan osoittaa merkkejä sopeutumisesta. Arki alkaa taas maistua, vaikka vieläkin mielessä pyörii moni asia. Ilmeisesti nuo yhdeksän päivän leirit on aika petollisia :p

Tajusin muuten, että välttämättä miun isostelut ei pääty tähän(kään), koska tulin aatelleeks että seuraavana vuonnahan mie oletettavasti oon muuttanut lappeenrantaan ja voisin alkaa hengata lappeen tiloil. Sitä kautta voisin päästä kokee viel yhden leirin, koska näemmä lappeella kelpuutetaan isoseks vähän vanhemmatkin, zenos en varmaa enää pääsis. Olin nii sääd tuon edellisen riparin jälkeen ku olin jo viimeisen leirini isostellut, mutta onneks porsaanreikä löyty. Näihin ripareihin kun jää koukkuun.

Muutenkin ku miettii tuon isostoiminnan merkitystä miun elämässä nii se on ollu iha valtava. Miun sosiaaliset taidot on paljo paremmal tasol, ku aikasemmi ne oli lähestulkoon nollassa. Tuntemattomille ihmisille oli vaikee mennä juttelee ja esiintymistilanteet tällasten eessä oli ihan hirveitä. Oon oppinu toimimaa eri tilanteissa niitä vaativilla tavoilla ja niinkin itsekkäästä ihmisestä, ku mikä mie olin sillo aikoinaan on tullu ehkä vähä enemmi muita huomioon ottavampi ;) Tärkeimmäks asiaks nousee kuitenkin nuo ihmissuhteet, mitä oon tuon kautta saanut. Suurinpaan osaan miun tällä hetkellä läheisimpiin ystäviin mie pääsin tutustumaan isoskoulutuksessa ja muutenki oon saanu tavata monen monta hienoo ihmistä.

Ihan hyvää siis kuuluu, mutta tuo tapaus x meinaa edelleenkin sekottaa miun pään täysiä. Mie alan jo uskoo ettei tästä mitään tuu kun oon laskeskellut yhteen 1+ 1 jne. ja ois parasta jättää koko homma sikseen. Mutta milloinkas järki ja tunteet on pelannut yhteen hiileen? En pysty oikei olee kavereiden seurassa, mutta yksin ollessa toisaalt sattuu viel enemmän. Ainoaks keinoks selviytyä tästä tilanteesta on jäänyt taas liikunta. Viimeyönä kävin lammen ympäri uimassa, autto toistaseks mut nyt alkaa taas ahdistaa :c

Kaikenlisäks ärsyttää tuo armeijaanmeno, kaks viikkoo on liian lyhyt aika. Haluisin nyt tän kaiken touhuumisen jälkeen levätä ihan vaa itekseni ollen, mut toisaalta pitäis ehtii taas näkee mahdollisimman paljon porukkaa ja sanoo "hyvästit". Possupuoli asiasta on se, että ehkäpä siellä armeijassa tää miun ihastuminen laantuu ja oon jotai muutakin, kuin pelkkä muissa maailmoissa seikkaileva vihannes. Tosin armeijassahan ei omilla aivoilla ajatella, joten onkohan sillä kuitenkaan mitään välii...:D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti