Climbing to the top

Meen suoraan asiaan. En yksinkertasesti jaksa rypee tuolla pohjalla ja kävelinkin ihan ilosesti taas pinnan yläpuolella suht tyytyväinen asenne elämään ja virne naamallani. Eilisaamuna sain kuitenkin tiedon, etten päässyt sairaanhoitajakoulutukseen ja tänä aamuna tiedon miksi en; ilmeisesti olin reputtanut jonkin pakollisen osion valintakokeista. Pistää miettimään, että oliko se tentti, ryhmäkeskustelu vai henkilökohtainen haastattelu ja huomenna mie taidankin tiedustella asiaa. Vittu et kuitenkin vihastutti, vihasin itteeni, koska olin niin varma että pääsen sisälle, mutta kuinkas kävikään. Miekin sain kokea sen, että itsestäänselvyydeltäkin tuntuvat asiat ei välttämättä aina oo niitä. Sinänsä ei täs mitään, meninki sinne vähän höntsäasenteel ja yhtenä tarkoituksena oli käydä kattomassa millasii nää valintakokeet on. Nyt tiiän. Seuraavalla kerralla oon valmis.

Vituttaa silti ihan mielettömästi, koska oon tottunut siihen että miulta odotetaan paljon ja viime aikoina oon sekä ite joutunu pettymään itteeni muiden pettyessä myös miuhun.

Eilen ku makoilin hyvän tovin ammeessa niin ajattelin näitä inttijuttuja. Täl hetkel Haminas oleva kaveri oli tullu aikasemmi febes selittää näist asioist ja kuulin et oon varmaa ainut joutsenolaisista tuolla kuljetuskomppaniassa. Ilman kavereita siis. Harmittaa vähän, mut toisaalta parempi ettei niitä oo, pääsen vetämään itsenäistä roolia. Tulin myös päättäneeks, että haen johtajakoulutuksee. Myöhemmin ehkä kadun sitä päätöstä, koska siten 12 kuukautta siellä pitäis olla. En anna kuitenkaa maailman talloo miuta pohjalle, mie kiipeen ylös. Mie näytän muille, että mie pärjään siellä. Mie näytän muille, että saan luotua uusia suhteita. Näytän muille, että suoritan palveluksen hyvin ja näytän, että mie takuuvarmasti pääsen sinne ensihoitoon. Ei, mie en näytä muille sitä, mie näytän itelleni, että miusta on siihen.

Miun paheista suurin on kateus. Aina oon ihannoinut muita, toivovani olevani kuin he. Haluavani olla jotain muuta, kuin se huonoin porukasta. Unelmoivani olevani se, joka onnistuu. En siks aina huomaa sitä, missä mie oon ite hyvä, mutta välillä olis hyvä pysähtyä miettimään niitä omia vahvuuksiaan. Jokainen ihminen on parempi jossain kuin muut. Jokainen on hyvä jossain.