Kuten varmaankin ootte lukenut niin mie oon kuitenkin asennoitunut inttiin positiivisesti. Oikeastaan se on pakko. Intti tulee olemaan miun uus koti seuraavan vuoden ajan, joten miks asennoitua huonosti. Jos kaikki menee halutulla kaavalla niin mie sopeudun sinne nopeasti, hurmaan kaikki miun siis niin ihkulla luonteellani ja pääsen lääkintämieheks. Mitään muuta en toivo kuin tuota lääkintää, jos en siihen pääse niin se on sama miulle mihin mie sit joudun. Mie pistän siis parastani.
Ilmeisesti kahden ensimmäisen viikon aikana tulee olee aika tiukka aikataulu. Iltavapaita ei ole, ja kännykän käyttökin on kait hyvin rajoitettua, joten meistä ei tuona aikana tuu kuulumaan...ellei kiero_seppo uhmaa sääntöjä ja dataile kännykällä peiton alla yöllä, joka mitä todennäköisemmin tulee tapahtumaan.
Mutta ette työ miusta ihan kokonaan pääse eroon, tuunhan mie melkein joka viikonloppu lomille mädättämään teiän aivot ihanilla inttijutuilla, koska eihän miulla muutakaan elämää enää silloin ole. Miun blogikin mitä luultavimmin täyttyy pelkistä inttipäivityksistä, kerron siitä miten kiva päivä miulla oli ku kontattii mutasessa metikössä ja miten marssittiin pyöreen kaupungin ympäri ja sillee. Mutta niistä sitten myöhemmin.
Eilen oli kavereiden kesken meiän läksiäiset. Turistii kaikkee turhaa, syötii yms. mut leikattiinpa meiltä myös letit. En oo ihan vielä tottunut tähän miun uuteen lookiin, mut pää tuntuu
Miun siis piti siivota. Enpä siivonnut. Fuuuu! Mut ai niin, tuol mein LP4-leiril ois riparitapaaminen joko kahden tai kolmen viikon
päästä olevana viikonloppuna. Toivon kovasti, että pääsen osallistumaan,
koska tuplamakupirtelöt ♥
♥ ♠ ♦ ♣
S e e y o u i n 1 2 m o n t h s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti