Suppressed feelings

Pitkästä aikaan kirjottelen blogitekstii taas koneella, ja voin sanoo että tää on paljon mukavampaa kuin kännykäl sählääminen. Tässä illalla tuli käsittämätön pakko päästä kirjottelemaan, koska tuntuu etten saa pidettyy päätäni oikein kasassa. Intissä pää pysyy sinänsä kuosis kun siellä on niin paljon hommaa ettei siellä ehdi/jaksa ajattelemaan sen ihmeempiä, mutta oon huomannut että sekä näitten ja edellisten viikonloppuvapaitten aikana tavallinen arki alkaa taas vaikuttamaan. Heitetään soppaan lisäks myös äärimmäinen väsymys ja univelka mitä intti kartuttaa niin asdfgdsiopjioangionawiopgn.

Tänään oli meiän LP4 ripariporukan sovittu miitti myllikses ja sinne ilmestykin mukavan verran lössii. Turistiin turhia pitkään, yritettiin pelata pelattiin biitsii ja loppuillast, jolloin suurin osa lössii oli jo kadonnut, mentiin satamaan istuskelemaan. Päivän aikana halusin epätoivosesti haudata jonkun hiekaan, mutta vapaaehtoisten puutteessa mie jouduinkin hiekan alle itse. Pöksyis on vieläki hiekkaa :c Vaikkei kaikil siellä olleilla varmaan ollut kovin kivaa niin miulla ainakin oli. Oli tosi jees nähä näit ihmisii pienen tovin jälkeen ja vaihtaa kuulumisia ku joitain oli oikeesti ollut ikävä. Mein leiripappikin käväs paikalla. Ollaa puhuttu, jos yrittäisin hakee ens kesänä hänen leirilleen jälleen isoshommiin, mutta ajankohta taitaa olla intin kanssa sen verran huono, kun tuskin lomaa voin silloin enää ottaa. Fugg.

Anyway, miitin jälkeen suuntasin Gringos Locosiin syömään kavereitten kanssa ja oli oikein kivaa. Erehdyin taas tilaamaan parilalta, annoskoko oli pieni ja tuli paha mieli :c Täytti se vatsan kuitenkin ja tuli ähky, harmitti vaan kun söin ite sen niin nopeesti. Henkkareita miulla ei ollut mukana, joten ei voitu mennä jatkamaan iltaa mihikään kivaa paikkaan, ja mentiin sitten satamaan pienellä lisäyksellä porukkaan. Retuiltii sataman rengaskeinussa ja pikkase häpesin ku sen ohi kulki yks riparimiitis paikalollu henkilö, joka oli bongannut miun gingerpipan :D

Päivä on ollu aika väsyttävä, hauska mahtava loistava yms. mut siitä huolimatta on aika paska fiilis. Päivän aikana huomasin, että monet tunteet jotka luulin jo käsitelleeni osottautu vaa tukahdetuiks. Illasta ja kotimatkal hiton hämmentyneenä ajattelin hyvin paljon asioita ja olin aika poissaoleva. Lisäks en osannut oikein käyttäytyä näitten omien juttujen vuoks ja huomasin olleeni vahingossa kavereille aika ilkee. Harmitaa myös, kun kuulin että olin viime viikonloppuna viihteellä ollessamme ollut paljon huonommassa kunnossa ku mie ite luulin, enkä tainnut muistaa puoliakaan asioist mitä tapahtu. Toki mie olin sillo jo valmiiks väsynyt, mut on vähä nolo olo siitä että oon päästänyt itteni siihen tilaan.

Huoh, en tällä hetkellä jaksais tuota tunnerumbaa. Toisaalta en oikein haluis puhuu tästä kenenkään kanssa, jonka takia tulikin tarve päästä bloggaamaan mut kaipa miun pitää jossain vaiheessa. Ja niin, kuten mainitsin, oon äärimmäisen väsynyt. Nää vapaat on melkei täytee mätetty kaikkee actionii ja valitettavasti on tullut huomattuu taas se fakta ettei kaikkia voi miellyttää. Pitäis jonkinlainen osa näist vapaista uhrata ihan vaa itselle, mut siit tulee joteki vaa helvetin itsekäs olo.

Onneks on maanantaihin asti lomaa.