Se on loppu nyt

Tänään abeilla oli viimeinen koulupäivä koulussa. Kolmas jakso loppu ja suurimmalla osalla abeista ei enää ole oppitunteja lukiossa, eli toisinsanottuna meillä alkoi kesäloma. Pukeuduttiin kesävaatteisiin ja annettiin säärikarvojen nähdä päivänvaloa pitkästä aikaa. Juhlistettiin kesäloman alkamista asiaankuuluvan pukeutumisen lisäksi kebulla/pitsalla. Koeviikkoa, penkkareita ja kirjotuksia lukuunottamatta siis vihdoin vapaa. Jee loma alko, vittu.

Vitutus alko tosin kunnolla vasta kotona. Tätä lukioaikaa oikeasti alko arvostaa vasta sen jälkee ku se loppu. Kui paljo sielt tulikaa mukavia muistoja, Mömmön tunnit, hallituksen kokoontumiset, tutoroinnit, koeviikoista ressaaminen, opettajista rageeminen, perinneillat, kolmet wanhat, varsinkin ne omat, kakkosvuosi Allun kanssa, yökirkot ja niitten valmistelu, uudet tuttavuudet, se, kun meinasin tappaa Tommin kynälläni, teemapäivät ja tiikerimaskotointi, koulun näytelmät, ruokapöytäkeskustelut, Dignaattoripiirustukset, pikkumömmöt, teoria vanhojen opettajien poistumisesta ja ruokalistan liharuokien lisääntymisestä...ja paljon muuta. Ja pariin tärkeeseenki ihmisee mie tutustuin lukiossa. Kyrsii iha mielettömästi, kun en ottanu paljoo valokuvii tält ajalt. Kuin siistii ois nyt pidellä käsissään kansiota, joka ois täynnä valokuvii tästä kolmesta vuodesta lukiossa. Siinäpä teille nuoremmille ideanpoikanen jos kiinnostaa.

Jos yhtään fiilis on sellanen niin penkkaripäivänä saattaa tippuu kyynel tai pari.

Tuollanen asia painaa tällä hetkellä eniten miun olkia. Mutta kaiki kiva loppuu aikanaan, pitää lähtee kohti uusia haasteita. Spoilaan sen verran, että angstaan ensiks koko kevään tästä ja kesän kynnyksellä rageen armeijaanmenemisestä. Mahdollisesti myös opiskelupaikasta, jos tuurii ei oo.

Mie täytin 19 viime lauantaina, ja pidin juhlat Hinkanrannassa. Vaikka aluks ressasin tosi paljon niistä, nii ne kuitenkin osottautu oikein onnistuneiks. Oli kiva nähä joitain ihmisii pitkään aikaan. Tosin illan aikana sitä tuli ehkä puhuttuu liian avoimesti, mutta samapa tuo. Mutta koska tuli juhlittua aika paljon, niin olokin oli seuraavana päivänä sellainen. En varmaan oo koskaan kokenut noin pahaa/pitkää darraa. Yleensä olo selkiytyy jo aamusta, mutta tämäpä halusi piinata miuta iltaan asti. Mutta oli se juhliminen kyllä sen arvostakin, voisin täyttää yheksäntoista toisenkin kerran :)

Tänää kävin palauttamassa avaimen Joutsenotalolle ja maksoin samalla paikan vuokran. Positiivista oli myös, että se oli helppo vuokrata ja vastaava täti oli oikein mukava.

♥ Oona kutsu porukkaa luokseen perjantaina nuortenmessun jälkeen. Vaikka illan aikana tapahtuikin joitain väärinkäsityksiä, oli miulla itelläni kuitenkin oikein hauskaa. Meinasin vaan nukahtaa loppuillast, ehkä se oli se tee.

♣ Juu, mie kun kattelen taas ympärilläni nii huomaan, että pitäis taas siivota. Kumma kuitenkin, kun ei tää edisty tuota ajatusta pidemmälle. Vissii mainitsen tästä joka merkinnäs :D

♦ Synttäreil törmäsin pariin asiaan, jotka piristi miuta hyvin paljon. Ehkä saatan kaveerata yhen henkilön kanssa viel tulevaisuudes.

♠ Mie alan pikkuhiljaa huolestuu miun penkkariasun puolesta, pelkään että puku ei tuu välttämättä ajallaan. Voinhan mie tosin tilata uuden ja laittaa sen nopeampaan rahtiin, mutta en viittis turhaan maksaa.

♥ Miuta toissaviikolla häirinnyt liikuntakärpäne on vissii kuollu. En oo nähny sitä pitkää aikaa.

♣ Oon ollu taas viime aikoin aika passiivinen, ku nii moni asia on vaa mietityttäny ja on väsyttänytkin. Vois alkaa aktivoitumaa taas, etten tulis feidanneeks muita.

♦ Sain synttärilahjaks kaikenlaist, randomimpana Allun antma kärpäspyssy (jolla voi siis tappaa kärpäsiä öö?). Riina oli neulonu miulle tuollaset oikein lämpimät, hiukan patakinnahtavat lapaset ja tykkään niist paljon. Ja sit nää yhet oli isol porukal ostanu miulle älypelin sisään (jota en oo vieläkää ratkaissu) laitetun Leijonan :D
♠ Vuoden ensimmäiset jehovantodistajat kävi ovella (y)

ASDFG

Kas, tästä onki menny jo pien tovi kun mie viimeeks oon kirjotellut. Pari päivää sitten yritin, mutta yrittämiseks se jäikin. Edellisestä viikosta sen verran, että olin suhteellisen liikunnallinen. Parina yönä sain liikuntakärpäsen pureman ja karkasin juoksulenkille ja toisena yönä kävin luistelemas. Nää miun unirytmit....:D

Viikonloppun käytii pomppuporukalla myös luistelemas ja suurella lössillä oli oikein kivaa. Oli kiva kiusotella muita ja olla kiusoteltavana, joskus uusiks eiks jeah? Juuson kaa hengailin luistelun jälkee. Markus kävi miun luona sunnuntaipäivänä ja illalla Kuisma tuli kylää ja mm. rakenneltiin tuota miun palapeliä. 3000 palaa ja säilössä ollut jo pari vuotta, joten haluisin tosissaa saada sen valmiiks mut palapelimatto pitää hommii ennenku tuot voi oikein jatkaa.

Tuli myös keskusteltuu syvällisempiä asioita muutamien tyyppien kaa, oma miel tuntuu ainaki keveemmältä, toivottavasti muidenkin. Oli oikein onnistunut viikonloppu vaikka kiirettä pitikin :)

Tää viikko nyt on mennyt vähän niin ja näin, en oo ninjaillu mitää ihmeellisempää, viikon huimin saavutus taitaa olla yöllinen kanakastikeoperaatio ja tuli muuten hyvää. Tällä kertaa jopa tuoreista aineksista ;) Mut pääosin oon vaa lahnannu. Juttelin miun tanssiparin kanssa pari päivää sitten ja tultii siihen tulokseen, että lopetetaan tanssi, koska kummallakin motivaatio melko vähissä ja kevään aikana ei kuitenkaan käytäis tunneil niin aktiivisesti. Ei ois ollut siis pointtii kevätkauden laskun maksamisessa. Joten torstai-illat on tästä lähin vapaita jee soittotuntii lukuunottamatta, miinuksena tosin etten saa enää viikottain subwayta :(

Miut on ahistanut ihan sikana nuo miun synttärit, kun en tiiä miten ne oikein järjestyy. Sit luulen kutsuneeni liian paljon lössii ja siin vaiheessa ei kyl naurata, jos on liian ahdasta. Mutta tod.näk. ensimmäiset ja viimeset juhlat mitkä mie tuun järjestämää nii halusin nyt saada sinne kunnon porukan. Toivon, että kaikki menis hyvin - kyl nää jotenkin järjestyy mutta mieluummin hyvin kuin huonosti.

Toisekseen oon ressannut myös lukion loppumista, ja en oo ainoa sen suhteen. Havahduin tänään ite siihen, kun Tiina sanoi, että tää enkuntunti oli viimenen minkä hää tulee meille pitämään. Miten lukio on voinut mennä näin nopeasti ohi? Vaikka se tuotti joskus surua, tuskaa ja kyyneleitä niin ne ei oo mitään verrattuna siihe ilon, onnen ja vapauden määrään mitä sieltä sai. Enää on penkkarit jäljellä ja siihen loppuu mein yhteiset jutut. Kesälomast pitäis iloita, mutta nyt ei tee miel... kaikki lähtee lukion loputtua eri suuntiin ja tässä vaiheessa se sattuu tosi paljon, kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ihannetapaus ois jos mie pääsisin lpr AMK niin osa ihmissuhteista jää. Luulisin näin. Anyway, zenon lukiosta lähti ISO kourallinen erilaisii ihmissuhteita mukaan, mutta kuten ei kourallinen hiekkakaan pysy kokonaan kädessä, myös osa ihmissuhteista tippuu pois. Mutta vain osa, jotakin jää jäljelle.

Elämäs tulevat aukot pyrkii kutienkin täyttymään ennenpitkää, joten lopetetaan angstaaminen tähän tietäen, että tää olo menee aikanaan pois.

• Kanakastike<3
• Ressasin penkkaripäivän rekoista ja abiristeilyn linja-autoista, mutta kuulemma ne on hoidossa. Tänää olin aika fiiliksissä penkkareista, oli aikamoiset ruokapöytäkeskustelut. Mut pelkään, että miun puku myöhästyy joten :s
• Laulut on viel vaiheessa, deadline lähestyy fuufuu.
• Mikää viimenen koeviikko seuraavalla viikolla ala.....eiku
• Oon niist miun synttärijuhlista aika fiiliksis, silloku en muista ressaa niist.
• Allun kaa ollaa pidetty matikanlaskutuokiot parii otteesee! Tapaa ois kivaa pitää yllä, koska on paljon hyötyä.
• Ei miulla kai muuta, nukkumine ois iha jees. Liian vähäuninen viikko takana.

Tuntuu jännätltä tietää, että miuhun nojaudutaan. Yleensä mie oon se joka nojautuu muihin, kysyy apua ja neuvoa. 

Pieni pala elämää

Illan aikana mietin asioita ja päätin kirjottaa ajanjaksosta, joka on varmaankin toiseksi eniten vaikuttanut miun elämässä. Se eniten vaikuttanut taitaa meillä kaikilla olla lapsuus, mutta en oo kertomassa siitä. Nyt kirjoitan miun yläasteen ja sen jälkeisestä ajasta. Tää ajanjakso on tärkeenä tekijänä muovannut miusta sellaisen, kuin mie oon nyt.

Ennen yläasteelle siirtymistä miulla oli tää oma pieni lähipiirini. Näin tarkemmin ajatellen neljä parempaa kaveria ja tietysti ala-asteen luokka kokonaisuutena, jonka kanssa olin hyvissä väleissä. Yläasteelle siirtyessäni kuitenkin kaverit karsiutuivat pois; sitä en osaa sanoa, että etäännyinkö mie heistä vai he miusta. Markus muutti Lappeenrantaan, jonka vuoksi ei tullut samalle yläasteelle. Kaksi muuta ajautuivat eri luokalle. Neljännestä välit katos muuten vain.

Mie jouduin varmaankin mein ikäluokan pahimmalle luokalle. Tai sanoisin, että toiseksi pahimmalle. Kotiluokkani E taisteli sen pahimman paikasta kiivaasti F-luokan kanssa, mutta taisi jäädä hopealle. Olin aika hukassa ilman kavereita ja siksi oman identiteetin rakentaminen oli vaikeaa. En sinänsä päässyt mukaan luokkani porukkaan, mutten jäänyt ulkopuolellekaan. Olin sellainen mukanaliikkuja, mielipideetön hissukka ja hiljainen hyväksyjä. Muutaman tytön kanssa mie tulinki aika hyvin toimeen, mutta en päässyt oikein samalle aaltopituudelle poikien kanssa. Mie oisin kouluun halunnut panostaa enemmän, mutta koska suuri osa luokkalaisista oli sellaista amisvalmista tavaraa, jota koulu ei kiinnostanut vittuakaan niin menokin oli sen mukaista. Ryhmätyöt oli helvettiä ja muutenkin luokallaolo ahdistavaa. Varsinaisesti en ollut kiusattu; toisinaan nälvittiin sen takia, koska en ollut samanlainen kuin muut ja pidin koulua sentään jonkunarvoisena, mutta välillä tuli koettua hyvinkin vahvaa hyljintää ja haukkumista. Luokallani oli kuitenkin paljon kiusatumpiakin henkilöitä; muunmuassa yksi pahimmista kiusaajista oli yksi pahimmista kiusatuista itse. Eikös niin sanotakin, että kiusatuista tulee kiusaajia?

Mie en ollut mikään atleetti, niinkuin luokkani muut pojat ja F-rinnakkaisluokan pojat, joiden kanssa meillä oli yhteistä liikuntaa. Liikunta muuttui ahdistavaksi ja myöhemmin  muodostin suorituspaineita, jotka näkyivät myös muussa koulunkäynnissä. En uskaltanut tuoda itseäni esille, enkä näyttää taitojani. Parempaan olisin varmasti pystynyt, mutta ilmapiiri ei pahemmin motivoinut. Apua ahdistukseen antoivat kuviksentunnit, joista löysin itselleni samankaltaisempaa seuraa. Mutta, koska olin pohjalla niin en osannut kiivetä ylöspäin. Mie oisin halunnut tehdä parempaa tuttavuutta joidenkin kanssa, mutta yksinkertaisesti en uskaltanut. Kaipa miulla oli pelko siitä, että miut torjuttais ja näin neutraalina ihmisenä olemisen turvallisena vaihtoehtona.

Vaikka sitä mie en arvostanut, että monet miun luokan oppilaista oli todella ylimielisiä ja kiusasivat muiden luokkien oppilaita tai arvostelivat joidenkin henkilöiden tyyliä, ulkonäköä tms. niin silti heissä oli myös paljon hyvää. En itseasiassa tuomitse keitään entisen luokkani ihmisistä läpimädiksi. Miut hyväksyttiin toisinaan porukkaan ja kohdeltiin kuin kaveria. Miuta saatettiin puolustaa, jos miulla oli sanaharkka jonkun kanssa. Mie uskalsin nauraa heidän seurassaan vapaasti ja tunsin, että miuta arvostettiin. Jos mie oisin ollut tippaakaan rohkeampi, niin oisin enemmän oma-aloitteisesti pyrkinyt ystävystymään joidenkin tiettyjen henkilöiden kanssa. Nykyään harmittaa, etten niin tehnyt.

Kotielämässä tämä oikeastaan näkyi siinä, että vietin vapaa-aikani yksin. Saatoin nähdä Markusta muutaman kerran vuoteen, mutta siihen se jäikin. Vietin hyvin paljon aikaa koneella ja mm. ajanvietoksi eksyin animuiden ihmeelliseen maailmaan. Äitini teki myös kahta vuorotyötä samaan aikaan, jotta pystyi ylläpitämään meillä lapsilla sitä tasoa, joihin olimme tottuneet vanhempiemme avioliiton aikana. Siskokin, jonka kanssa olimme erittäin läheisiä, muutti pois valmistuttuaan lukiosta ja veli katosi tyttöystävänsä luokse epävirallisesti asumaan. Näiden seikkojen vuoksi myöskään kotielämämme ei ollut kovin eloisaa, lukuunottamatta koiraamme Nappea, joka iloisesti piti äänitasoa korkealla. Koska äitini kävi töissä, niin opin kotitalouden salat jo varhain. En tosin vaatinut äidin läsnäoloa, koska pidin ruuanlaitosta ja halusin tehdä safkaa itse.

Tottakai äitini oli huolissaan sosiaalisesta tilanteestani ja yritti parantaa tilannetta suostuttelemalla miut aloittamaan jonkun uuden harrastuksen tai menemään joihinkin kerhoihin. Yritykseksi tosin ne jäivätkin, koska jääräpäisenä kieltäydyin, sillä uskoin pärjääväni itse. Yksinolo teki kyllä kipeää, mutta aikanaan onnistuin tukahduttamaan kivun ja opin nauttimaan yksinäisyyden hyvistä puolista. Toisinaan tuska kuitenkin palasi, koska halusin olla niinkuin muut; viettää aikaa kavereiden kanssa. Välillä miulle tuli itsetuhoisia ajatuksia mieleen ja tuumin, että välittäiskö kukaan jos mie katoisin. Onneks olin sen verran fiksu, että näin, että miulla oli välittävä perhe ympärillä ja osasin nähdä miun silloisessakin elämässä sen verran hyvää, etten mitään moisella teolla saavuttaisi.

Elämä on lahja ja sen takia se on arvokas. Sitä ei voi ostaa, eikä sitä voi ansaita. Jokaisella niitä on vain yksi, minkä takia sitä pitäisi haalia ja arvostaa.

Elämä on rankkaa, mutta rankenpaa on olla nauttimatta siitä.

Käännekohta tän kaiken yksinäisyyden ja melankolian keskellä oli miun oma ripari siinä mielessä, että se johdatti miut takasin sosiaaliseen elämään. Tai ei oikeastaan ripari, vaan enemmänkin riparin jälkeinen isoskoulutus. Mie olin jo pienenä lapsena paljon lastenleirejä käyneenä päättänyt, että miusta tulee isonen. Isonen oli sellainen hieno esimerkki ja lapsen näkökulmasta mahdottoman siisti ihminen. Noh, vielä riparilaisenakin.

Pomppuun meneminen jännitti ihan pirusti, koska miulla ei ollut ketään kaveria siellä. Oma isoseni sai houkuteltua minut käymään nuortenilloissakin, joissa tosin ensimmäisillä kerroilla mökötin hiljaa nurkassa ja observoin tilannetta, koska tosiaankin koko porukka oli miulle täysin tuntematon. Tottakai mie tiesin henkilöitä, mutten tuntenut. Taisi sillä porukalla olla myös oma varauksensa miuhun, koska mie heillekin tuntemattomana ja E-luokan jäsenenä olin jokseenkin kyseenalainen hahmo Arkissa. Mie kuitenkin kävin ahkerasti pompussa ja nuortenilloissa ja vähitellen aloin tuntemaan porukkaa ja luomaan siteitä muihin ihmisiin. Voisin sanoa sitoneeni uuden elämäni ensimmäiset ihmissuhteeni siellä.

Harmillista kyllä, en kuitenkaan osannut näyttää Arkin ulkopuolella sitä, että olin luonut omia kontakteja ja tätä mie häpeänkin nykyään paljon. Kaverit saatto huikata käytävällä ja pyytää luokseen, mutta mie en uskaltanut mennä. Tunsin olevani ikäänkuin kahlittuna luokkaani, ja kaikenlainen ryhmänpaine kohdistui miuhun. Miun päässä oikeastaan liikkui niinkin hulluja ajatuksia kuin, että miun ei sallittais eikä oletettais hankkivan kavereita muualta. Ikäänkuin E-luokka ois ainut mitä miulla olis saanut olla. En tiiä, minkä takia ajattelin näin, mutta kaipa pitkät yksinvietetyt ajat vaikutti miun psyykeeseen. Yläasteen aikana hankkimatta jääneet sosiaaliset taidot puuttuivat, enkä osannut oikein suhtautua tilanteeseen oikein. Kuitenkin, näissä tilanteissa vain pakenin paikalta jättäen hämmästyneitä katseita taakseni ja silloinkin, kun en, niin ahdisti ihan sikana.

Tosiaan, silloin mie olin vielä niitä tyyppejä jotka tuumaa: "Mitäköhän muut tästä ajattelevat"... onneksi kesällä 2009 sain karistettua yläasteen kahleet jaloistani.

Ysiluokan jälkeen miun äiti sai vakituisen työpaikan Hämeenlinnasta ja se olisi tarkoittanut sitä, että mie joudun muuttamaan. Tää oli kuitenkin yks niitä tilanteita, joissa mie pidin puoleni ja halusin muuttaa omilleni. Tietenkin äiti epäili miun kykenevyyttä siihen tän miun ajanjakson takia ja taisteli miun kanssa koko kesän asiasta. Loppujen lopuks äiti anto miun voittaa, lähtien koirien kanssa Hämeenlinnaan. Tää oli miullekin tosi hankala paikka, ja mie en ees muista kuinka pahalta miusta tuntui sen takia, että lensin itse vapaaehtoisesti pesästä. Siks mie sanonki teille nuorille, jotka kotona vielä asutte, älkää kiirehtikö sen muuton kanssa. Yhteinen aika sen oman perheen kanssa on tärkeämpää, kuin työ vielä uskottekaan. Tää tie ei oo se vähemmän kivinen!

Yläasteen aikana vietetty aika kasvatti miuta siinä mielessä tosi paljon, että mie ymmärrän mitä yksinolo on ja miltä se tuntuu. Empatiakyvyt muutenkin lähti huimaan nousuun. Mie opin olemaan riippumaton toisista ja opin näkemään asioita eri näkökulmista. Äidin töitten takia mie opin pitämään itsestäni huolta ja välillä äitin sairaana ollessa opin pitämään huolta myös muista. Ja tää omilleenmuuttaminen on taas kasvattanut miuta tietyllä tapaa paljon enemmän, kuin ketään muuta, oon oppinut tekemään kaiken vaadittavan. Mie oon oppinut, että mitään ei saa, jos sen eteen ei tee töitä. Näiden seikkojen takia miun kuori alkoi pikkuhiljaa murtumaan ja sisältä lens perhonen. Siitä en kyllä tiedä, että kuinka kaunis sellainen.

Mainitsin kuitenkin, että miulta jäi paljon sosiaalisia taitoja opettelematta yläasteen takia. Mie huomasin pompun alettua olevani hyvin itsekäs, koska olin tottunut siihen maailmaan, että miuta ei oo. Sitten kun huomasin, että hei, ihmisethän huomaa miut niin tein sen kyllä erittäin selväksi omilla teoillani, että minä.
Suuri kiitos miun kasvamiselle kuuluu Sannalle, koska hää on opettanut leijonanosan näistä miun sosiaalisista taidoista ja on ollut hyvin merkitsevä tekijä siinä minkälainen mie oon nyt. Sannan vuoksi mie osaan ilmaista itseäni paremmin, osaan pitää puoleni, ja oon vähemmän itsekkäämpi. Arvostan myös suuresti sitä, että kyseinen henkilö oikeastaan itse oma-aloitteisesti ystävystyi miun kanssa. Siitä mie oon todella otettu. Kiitos kuuluu tottakai myös miun äitille, joka yritti tehä paljon miun eteen ja joka tuki miuta sillo ku mie tukea tarvitsin.

Nykyään mie oon hyvin erilainen ihminen kuin silloin yläasteella. Pomppu opetti miuta olemaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, ja verrattuna menneeseen, jolloin kontaktien luominen oli haastavaa ja tuskallista, on miulle nykyään paljon helpompaa. Nyt miun itsetunto on paljon korkeemmalla. Mie luotan itteeni sekä uskon omiin kykyihini ja mahdollisuuksiini. Omistan paljon kavereita ja oman lähipiirini johon kuuluu näin karkeasti laskettuna neljä tärkeää ystävää.

Näin menneisyyttä taaksepäin katsoen, jos olisin ajautunut mille tahansa muulle luokalle, tilanteeni saattaisi olla toinen. Kaikilta muilta luokilta löytyi henkilöitä, joiden kanssa olen nykyään hyvin läheisiä. Mie en kuitenkaan oo kamalan harmissani kyseisestä seikasta, koska E-luokka opetti miulle paljon. Tässä oli pieni pala miun elämää. Halusin jakaa tän, koska haluun näyttää, että vaikka miten tuskalliselta elämä näyttää, niin kaikki voi kääntyä vielä parhain päin.

Kuunnelkaa toki yläpuolella oleva video, on yks miun lempikappaleista

Fuufuu matikka

Miksi kiusaat minua

olet kaikkien muiden kaveri,

paitsi minun

miksi pilkkaat minua

etkö voisi kuiskata minulle salaisuuksiasi,

niinkuin silloin joskus

Nykyään vain valehtelet minulle

uskon sanasi

se kostautuu minulle myöhemmin

Ehkä voisimme olla taas ystäviä,

jos viettäisin kanssasi enemmän aikaa

emmekö voisikin?

ysätäväni matematiikka

Meil on huomenna matikankoe, jonka takia sit aiheesta runoilen. Tuntuu hienolta purkaa ärtymystään runon muotoon. Eli, pitäisi laskea, mutta oon nyt koko päivän tehnyt jälleen kerran jotain muuta, ettei tartteis tehä sitä. Se, mistä oon ylpee nii se ''joku muu'' ei oo ollut nyt koneella datausta, vaan jatkoin siivoamista ja pyykkäämistä. Aloin myös siivoomaa noita miun vaatekaappeja, joita en oo ikuisuuksiin siivonnut. Tosin puuhan aikana meinas lentää näätä, koska ei sinänsä ollut siivousfiilis ja koko homma on vaa nii rasittavaa. Sain kuitenkin siivotuks. On aikamoinen voittajafiilis. Siivousurakan jälkeen ei oikeastaan ollut mitään, mitä olisin voinut käyttää hyödykseni matikasta laistaakseni kunnes muistin rakkaan blogini, joten tässä tätä taas kirjotellaan.

Ei tuot matikkaa oikein innosta laskee, ku tiiän etten siitä tajua yhtään mitään. Ja koska sen verran harvemmin lasken niin se aiheuttaa sen, että oon myöhemmin viel enemmän ulalla. Oon oravanpyörässä. Mut tosin tottahan tuo on, että jos viettäisin enemmän aikaa matikkaystäväni kanssa niin opppisin tuntemaan hänet taas paremmin, jonka jälkeen asiat helpottuis huomattavasti ;) Tahdonvoimaa siis peliin, mutta miun pitää ensiks löytää itestäni sellasta!

Vuoden ensimmäinen kouluviikonloppu meni viimevuotisista viikonlopuista eroamatta hyvin nopeasti. Sinänsä en ees tehnyt mitään sen ihmeellisempää. Kävin Sannan ja Mitjan kaa kävelyl lauantaina ja yöllä eksyttii Helinin kaa luistelemaan. Sunnuntaina löysin siivousfiiliksen jonka tosin keskeytti Juuso, joka tuli tänne ja vietettiinki sit oikein mukava ilta. Tänää sain siis tän suunnitellun siivouksen valmiiks ja tuli myös puhuttuu sellasist asioist, jotka sai miun mielialan suhteellisen korkelle :D  seuraavat hetket kuitenkin aion kuluttaa matikkaa laskien, kunha on tän yhen pelin pelannu Wordzii ;)

Viimeviikosta jotain satunnaista

• Miun harrastukset palas lomilta. Pianonsoittoa jälleen torstaisin ja tanssitkin jatku. Tosin Laura laitto torstai-aamuna viestii ettei pääse paikalle niin ei tarvinnut mennä :P
• Mie sain erittäin vastuullisen tehtävän ja sain pitää perjantaina nuortenillan Arkissa, koska Satu lähti riparille. Eli käytännös huolehdin vaan siit, että ovi menee lukkoon ku lähettiin.
• Mie tilasin toissapäivänä penkkaripuvun puuttuvat osat eikkä kaapu + sormus = ~ 30 €. Ja kokeilin myös noit Sharingan-piilolinssejä. Näyttää muute iha kivalta, mutta koska ne linssit on aavistuksen verra liian pienet nii sen takia miun näkökentän reunat näkyy punasella :D häiritsti hiukan, mutta siihen tottu.
• Yks tärkee seikka unohtu mainita, eli miun tulevat synttärit. Ensimmäistä kertaa ite järjestän juhlat, jonka taki on pienoinen jännitys, mutta porukkaa on kuitenkin ihan mukavasti kait tulossa ja toivon, että kaikki menee hyvin.

Kirjoitusfiilis

Nyt on sellanen olo, että vois kirjottaa vaikka millasen romaanin, mutta harmi vaan ettei miulla oo tällä hetkellä kovin paljon asiaa. Näitä todellisii inspiksii tulee sen verran harvoin, ja usein se menee siihen, että itteää pitää pakottaa kirjottaa sen merkinnän (ei sillee, ettenkö silti tykkäis ku kivaahan tää on) eli aluks merkintä saattaa näyttää nätiltä mut lopussa se onki yhtä asdfgnoinhjsuienbjnsoiöoijwaefsab. Ja sillokun sitä asiaa ois kamalasti niin tekstihän luonnollisesti kangertelee ja ulkoasu on jostain mihin aurinko ei paista. Tai paistaa, jos kulma on oikea.

Mutta asiaan! Huomasin, että en oo nyt pariin kertaan tehnyt tuot sälä-osiota tuonne loppuun (en oo jaksanu..) mut nyt meinasin tehä pitkäst aikaa. Tätä mie en kuitenkaa sinne meinannu viedä vaa pitää kertoo tässä ja heti kun viime kerralla unohdin: MIUL ON UUS REPPU! Pitkä suhde entisen, hyvin likaisen repun kanssa päättyi, kun löysin kaupasta halvan ja jokseenkin hyvän näköisen kumppanin rinnalleni...tai siis selälleni. Ei tätä oo ootettukkaa ku se 10 vuotta :p

Miun viikko on mennyt ihan kivasti. Edellee koulu ahistaa ja ei oo kivaa, mut oon silti hyvillä fiiliksillä. Maanantaina miun mallia Samsung Galaxy W GT-i8150 oleva kännykkäni saapui postiin ja sitä menin innokkaana hakemaan. Kuitenki ärrällä huomasin, että passi ei tullut mukaan, joten sotkin sitä väliä pariin kertaan. Kännykkä pääty kuitenki onnellisesti miun luokse ja voin sanoa, että oli hyvä ostos. Yöunet tosin meni kännykällä säätäessä, mut se oli sen arvoista!

Tiistaina mie kävin Imatralla asioilla moikkaas miun sossutätejä ja sielt Wanhojen harkkoihin. Aluks oli suunnitelmana, että piettäis miun luona matikkatuokio Allun kanssa, mutta tultiin toisiin aatoksiin ja siirrettiin se hamaan tulevaisuuteen. Kävin tuona iltana vissii seittemältä nukkumaa, koska miut vaa sattu väsyttämää ja otin tilaisuudesta vaarin. Aattelin, että joko mie meen nyt, tai vasta joskus puoleyön jälkeen ja päätin kokeilla vaihtelua. Heräsin onnellisena ja virkeänä joskus kolmen aikaan, tein englannin tiivistelmätyön valmiiks ja suunnittelin viel lähteväni lenkille, mut juutuin miun kännykän ihmeelliseen pelimaailmaan joten ne sit jäi.

Tänä päivänä törmäsin inhottavaan lomanjälkeiseen matikkaan (eilen onnistuin skippaamaan tunnit, koska uuden- ja vanhan hallituksen kokous ja Imatra), mutta mie luulen tajunneeni jotain aiheista. Koulun jälkeen pikainen piipahdus kotona, jonka jälkeen ensimmäistä kertaa Arkin avoimiiin ja Pomppuun vuonna 2012. Tän kerran pompus myös suunniteltiin ja työstettiin ulkoleikkejä ja oli aika mahtii. Pompun jälkeen käytiin pomppuporukan kaa kaupas. Ja nyt kotona, yllätys yllätys, taas dataamassa :D Oli aika hypeolo ja jyystin pianol vissii kaikki riparikappaleet läpi tuost veisukirjasta.

• Aa säläosiot<3 Sen takii aloin näit tekee, et vois mättää kaikkee oleellista ja epäoleellista, eikä tartteis miettii mitää mis järjestyksessä ja mitä kertois. Parempi vaa ku logiikan heittää täs osios ympäri :D
• Miut vähäsen ahdistaa tän kuukauden budjetti, kun menoja nyt on vaikka mitä, mutta tuloja on se rajaliinen määrä. Loppukuusta varmaaki syön makaronii, mut kunhan hengissä pysyn nii se tärkeintä!
• Yks rahoja vievä asia on miun synttärit. Meinasin vuokrata tuolta jostain jonkun kivan paikan ja pitää ensimmäistä kertaa ite pirskeet. Pari paikkaa oon käyny jo läpi mut on tullu vesiperä. Ehkä huomenna onnistaa, kun mennään Kuisman kaa kyselee kaupungilt Hinkkaa.
• Tääl miun luona on vaihteeks taas s o t k u i s t a eli pitäis vaa yrittää ottaa itteään niskasta kiinni ja käydä noitten tiskien kimppuun. Muttaku ei innostais :( Haluun kotitontun.
• Latasin kännykkää Elkun avustuksella Pokemonin ja jonkin energiaa säästävän sovelluksen. Eipähän aika käy tylsäks.
• Tänään koulussa miut nauratti se, kun Mikko katto ku pelasin Mega Jumpii tosi mielenkiintosena ja hää meni itekkin lataamaan sen. Ja sit hää ilosta ja onnesta hihku ku sai jonkun uuden power-upin :DD Elämän pieniä iloja
• Ostin tänään jäätelöä kaupasta. Ei ollut mangoa ja suutuin, mut hyödynsin pirkkatarjousta ja otin sit Lakritsin ja Minttusuklaan.
• Penkkariasu pitäis koota valmiiks, varmaa viikonlopun aikaan tilaan tuon kaavun ebayst, toivottavast ei menis liian kalliiks :S
• Ainiin, maanantain W-harkois mie päästin vahingossa ajatukset harhailemaan ja menin vahingossa poloneesissa parin erotessa oman parini perään tyttöjen jonoon :D en huomannut valitettavasti virhettä ensimmäisenä ja siitä sitten loikin toiselle puolelle salia. Vissiin vähän hävetti
• Mein Spagettihirviödubbiin tuli taas uusii kehukommenttei, jota en vaan tajua :D Mie haluun tehä uuden dubin, lukijat oiskos innostusta? Napataan joku animaatiopätkä ja dubataa se suoratoisto-improvisaatiolla(?) Ehkä siitä tulis hiukan parempi kuin toissavuotinen tuotos :P

Tässäkö se loma oli?

Argh, joululoma loppu tänään ja huomenna pitäis jaksaa raahautua takaisin kouluun.....mutta hetkonen, eihän miulla olekaan huomenna koulua Wanhojen harkkoja lukuunottamatta. Saa nukkua siis pitkään, ja yöunet tuleekin tarpeeseen, koska miun yöunet on vaihteeks jäänyt vähemmälle viikonlopun leirin takia.

Lomaa ei jäänyt kovin paljon jäljelle Hämeenlinnan ja Enonkosken reissun takia, mutta tarkemmin ajatellen; en mie pidempää lomaa ois tarvinnutkaan. Tottakai kaiken maailman lahnaaminen kelpaa aina, ja siihen se meniskin jos loma jatkuis. Oon kuitenki suht rentoutunut, koulukavereita on kiva nähdä ja sain sentään jotakin aikasekskin, joten ei oo siis mitään järkevää estettä sille miksei koulu vois jo alkaa.

Näin mie yritän ajatella, mutta rehellisesti sanottuna mie haluaisin jatkaa lomaa. Kouluun liittyvät asiat ahistaa just nyt aika paljon ja ne asiat joutuu kohtaamaan siel koulussa. Mm. lähestyvät kirjoitukset, penkkarit, abiristeily ja yleisesti tää matikka. Vaikka matikkaa oonki saanut nyt laskettua niin usko omiin taitoihin on silti sen verran alhaalla, että matikantunnilla ärsyttää se, että muut hallitsee asiat niin paljon paremmin. Tai no, kyllä siellä on luultavasti moniakin jotka painii saman asian kanssa, mutta nimenomaan häiritsee ne henkilöt jotka tätä matikkaa osaa lähestulkoon täydellisesti. Vain sen takia, koska mie tiiän että voisin olla yhtä hyvä. Tai oisin voinut.

Varmaaki ainut plussa on se, että Wanhat ei ressaa.

Enonkoskelta palattua täs olikin pari päivää lomaa ennen leiriä. Keskiviikkona sato hitokseen lunta, josta iloitsin aluks, mut alko pikkasen ärsyttämään ku sitä tuli vähän enemmän. Käytii Sannan kaa kävelyl ja sen jälkee oli aika kohmeinen olo. Taisin muistuttaa lumiukkoa. Kävin nappaamassa kotonta muutaman pelin ja lähin sit Riinalle. Vietettiin siin porukal iltaa ja pelattii pari hassua peliä. Tää päivä oli kyl kiva, mutta seuraava oli viel kivempi. Käytii Sannan, Mitun ja Jeren kaa Lpr - syötiin subit ja käytiin nappaamas miulle pari tuolii Taipalsaaren kiekkarilt. It's nice to have sitables chairs in my apartment ;) Illal menin viettää viel iltaa Sannan ja Mitun kaa. Aika myöhäsekshä se meni mut oli kyl iha paras päivä. En muista millo viimeeks oisin nauranut niin paljon :D


Loppuloman mie vietinki Kesärannassa isostellen tän vuoden ykkösriparin alkuleirillä. On kyl mahtava ripariporukka ja upeet isoset vetäjiä unohtamatta. Tuli kyl välillä aika diktaattori olo muit isosii kohtaa, mut kaipa se vanhin isonen ain joutuu siihen pomon asemaan. Sori! :D

Sillei iha kiva, että leiri loppu tänää kymmenelt nii pääs tekee muutakin. Nukuin päikkärit ja karkasin Iinalle. Huomen onneks saa ottaa viel lepii.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Jäi vaivaamaan, kun tein tuon vuosimerkinnän niin huolimattomasti. Kyllähän siinä joitain asioita tuli ilmi, mutta hyvin vähän niitä, joita halusin painottaa ja enemmän sitten niitä, joiden kertomisen olisin voinut jättää vähemmälle. Joten teen tähän alkuun tällaisen extran. Oon tullut siihen tulokseen, että järkevin tapa aukasta vuotta on järjestää se kuukausiin. Olen siis vähemmän original ja teen muiden tavoin niin. Ja nyt kun en oo kotona niin kalenteria ei oo mukana, jonka takii joitain tärkeitäkin asioit saattaa unohtua mut noh. Ensiks kerron tuosta edellisestä vuodesta ja loppuun teen tavallisen merkinnän.

Tammikuu 

• Uusivuosi
• Täysikäisyys
• 1. verenluovutus

Vuosi alotettiin uudenvuoden pippaloilla Sannalla, pelattiin erilaisii konsolipelei, käytii saunassa ja muuten vaa chillailtiin. Taisin käydä myös kerhononhaajien koulutuspäivässä Kotkassa, joka osottautu aika turhaks. Tää kuukaus oli varmaankin miun elämän tärkeimpiä kuukausia pelkästään tuon täysikäisyyden takia. Pääsi tutustumaan aikuisten maailmaan kera kaikenlaisen vastuun. Sattu somasti, että koulu oli järjestänyt verenluovutuksen samalle päivälle ku mie täytin (okei joo, kävin vetelee vähän naruista) ja annoin itelleni synttärilahjaks ilon pelastaa kenties jonkun hengen. Sanna ja tyttöporukka vei miut illemmal Lpr Olteriin ja Wiltsuun. oli kyl ihan paras ilta!

Helmikuu

• Kimppasynttärit
• Teatteriharrastuksen aloittaminen
• Wanhojentanssit + jatkot

 Kuukauden alussa oli miun, Hannan, Krissen ja V-p:n kimppasynttärit ja oltiin vuokrattu Vesikkolasta maja. Pippalot onnistu hyvin ja maja osottautu mainioks paikaks. Todennäkösesti samassa paikassa vietän taas omat synttärini tän kuun lopussa. Alotin myös teatterin harrastamisen Teemun kanssa, mutta koska aikataulut meni ristiin niin pystyin piti lopettaa Lampparin kokki-askartelukerhon vetäminen. Oikeastaan ihan helpotus koska pidemmän päälle se homma alko tuntuu aika rankalta.

Tässä kuussa myös suunniteltiin potkiaisia ja me silloiset kakkoset tehtiin runoja kolmosista. Aikanaan tää hulinaviikko tuli, potkiaiset, penkkarit ja sitten se tärkein: Wanhojentanssit. Oltiin Sinin kaa johtopari ja meille hommattiin sinne soittamaan lappeenrannan Big Band. Oli ihan mielettömän kivaa ja rehellisesti sanottuna se päivä oli yks parhaimpia hetkiä miun elämässä! Tanssien jälkeen oli vielä jatkot Töllillä, jotka myös jäivät mieleen :)

Kun tanssit oli tanssittu nii aloin taas blondaamaan miun hiuksia, tavoitteena platina. Juuso tais kutsuu mein lössin heille myös tässä kuussa. Tai sitten maaliskuun alussa, en muista :D

Maaliskuu

• Kilpatanssin harjoituskatselmus

Maaliskuussa ei tainnut tapahtua oikein mitään, mitä nyt perusfiilistelyä kavereitten kaa ja sellasta. Oli miulla ja Lauralla toki katselmus tuolloin, mitä mie raahasin Sannan ja Jeren kattomaan. Tuo katselmus oli siis sellainen pienimuotoinen esitys, missä tuomarit katto että ollaan kelpaavia tanssimaan sitten joskus kilpaa. Pidettii myös Sannan ja Jeren kaa miun luona kiva ilta jossai vaihees kuuta ;) Allu tais pitää näihin aikoihin myös ensimmäisen poikienillan, oli mukavaa.


Huhtikuu 

• Espanjaprojekti

Päätin huhtikuun alussa ex tempore osallistua tähän koulun espanjaprojektiin. Espanjasta oli tulossa meiän koululle porukkaa ja mie aloin yhen sikäläisen, Mikelin, hostiks. Skippasin vaan yhen päivän tästä projektista, koska kävin Minnan ja Sannan synttäreillä Taipalsaaressa. Nää oli tehnyt sinne täytettyi sarvia ja sateenkaarimuffinssei :3 ja seuraavana päivänä sitten taas espanjalaisten pariin. Piti tehdä pienimuotoisia järjestelyjä, että Mikel mahtu miun luokse, mutta hyvin siinä kävi. Viikko oli aivan mahtava ja Sepon englannin kielitaito pääs koetukselle. Hyvää harjotustahan tää oli, kun jossain vaiheessa sitä kieltä pitää silti käyttää. 11. päivä Sanna aloitti viimeisen teinivuotensa ja leivoin hänelle kakun. Loppukuusta koulussa juhlistettii vappua ja hallitus jako munkkeja ja glögiä. Otin sillo myös punaoranssin hiussprayn mukaa ja sotkin sillä omat hiukset ja myös joittenkin kavereitten. Iltapäiväl mentii sit grillikauden avajaisiin Sannalle.

Toukokuu

• Mitun synttärit
• Kuka pelkää noitia-näytösputki
• Euroviisut

Taas yks kuu, mistä en muista juurikaan mitään muuta ku sen, että Mitu täytti vuosia (leivottii hänelle Juuson kaa suklaakakku) ja pelattii sillo ulkona Wiitä :D Taidettii juhlia myös euroviisujen merkeissa Hannalla. Ja tilattii Sannan kaa lentoliput Saksaan. Loppukuusta oli mein teatterinäytelmän näytökset, neljä päivää putkeen ja olihan kokemus sekin. Oli mahdottoman siistii saada tutustuu siihen teatteriporukkaan ja harmittaa siks etten päässy sitä harrastusta enää jatkamaan :/ Odotin paljon kesää, koska koulu alko maistuu vähä puult.

Kesäkuu

• Kesäloma ja pieni kasa ylppäreitä
• I-Ripari
• Saksa

Kesälomalle oli hienoa taas päästä. Kävin Katrin, Hannan ja Sannan ylppäreissä ja illalla juhlittiinkin lisää Sannan ylppäreitä jatkojen merkeissä sekä myös sitä kesäloman alkua. Piakkoin kesäloman alun jälkeen myö lähdettiin kokoonpanolla Sanna, Niina, Allu ja minä Kesän 2011 I-Riparille. Hieno viikko oli siitä huolimatta, että siellä sattu ja tapahtu kaikenlaista. Muistan, et käytii heti tän riparin jälkee Sannan kaa luovuttaas verta ja syötii sit raxis. Jussi vietettii Jeren luona ja kuun lopussa lennettiin Sannan kanssa Saksaan!

Heinäkuu

• III-Ripari
• Jeren ja Katrin yllätyssynttärit
• Kuisman synttärit
• IV-Ripari

Tultiin kuun alussa Sannan kaa pois Saksasta ja oli kyllä mahtireissu! Menisin uudestaanki. Muistaakseni käytiin Sannan, Jeren ja Niinan kaa Linnanmäel Saksan jälkeen. Heinäkuu piti sisällään myös kolmosriparin, jossa isosteltiin porukalla Janne, Petra, Anni, Eppi ja minä. Tää leiri oli selkeesti yks parhaimpia ja oli kerrankin sellanen leiri, jonka isosten kaa en ollut ennen isostellut. Oli tosi mukavaa tutustua kaikkiin noihin neljään paremmin. :) Kolmosen jälkeen kävin kattoo Potterin vikan elokuvan Teemun kanssa. Loppukuusta nelosripari Piiluvassa kokoonpanolla allusepporiinaiina. Tääkin aivan mahtava leiri. Luulin, että se ois miun viimenen mut kuinkas kävikään :D Kuisma juhlisti myös täysikäsyyttään tässä kuussa ja piti kotibileet. Oli hieno ilta ja hieno porukka :)

Elokuu

• Jurassic
• Koulujen alku
• Qutamo

Taru tais pitää jotku randompippalot kuun alussa ja kutsu miut sinne. Oli tosi kivaa ja mm. käytiin uimassa paluumatkalla käveltäessä takasin Joutsenoon. Elokuun alussa muistaakseni kävin myös Hämeenlinnassa moikkaas äitiä ja sen matkan jälkeen käytiin kattomas Helsingis Umbilical Brothersei. Yövyin Mitun äidin luon ja lähettiin seuraavana päivänä Tallinnaan Sannan, Mitun ja Mitun perheen kans. Ennen koulujenalkua käytiin Jurassic Rock 2011-Festareil ja viime vuoden tapaan mahtava kokemus :) Koulut + abeilu alkoi, sekä soittotunnit ja ressi kirjotuksiin vaan kasvo. Ensimmäinen jakso oli rankka ja pelkkää puurtamista, kirjotusten takia. Elokuun lopussa Qutamo-leiri, joka oli pienoinen pettymys, koska ohjelmatarjonta oli jokseenkin köyhää, mutta Jaakobin tikkaat sekä porukka oli hyvä :)

Syyskuu

• Pomppu ja nuortenillat
• Halloweenpippalot
• Kirjotukset 

Miun tanssiharkat alko tässä kuussa ja taidettiin käydä luovuttaa jälleen kerran verta Sannan kanssa. Myös pommpu ja nuortenillat sai alkunsa, ja näitä odotinkin, koska Arkkia oli tullut jo ikävä. Uusia pomppulaisia oli paljon ja nuortenillatkin sai taas uutta eloa. Iina ja Vilma kutsu syyskuun alussa porukkaa luokseen, tehtii tortilloit ja leikittii kirkkistä :D Fanny ja Olli piti ennakkohalloweenpippalot naamiasteemalla ja mie lainasin Joonalta tiikeripuvun sinne. Ja sitten tämä vuoden suurin mörkö; kirjoitukset. Kirjoitin Biologian ja Kemian. Kirjotusten päätyttyä käytiin Giggling Marlinissa juhlistamassa kirjotusten päättymistä ja oli sikakivaa!

Lokakuu

• Niinan synttärit
• Isosleiri

Hmm, nyt lyö tyhjää. En muista oikeastaan muuta kuin Niinan synttärit Hinkanrannassa ja Isosleirin. Niinan synttäreille ostin punaviiniä, kohtalokkain seurauksin...:p Mut siellä oli yllätys vaan kivaa silti :D Kuun lopussa oli isosleiri ja se oli paljon parempi kokemus kuin mie ootinkaan. Ensinnäkin se että siellä oli porukkaa paljon riitti tuomaan jo fiiliksen, ja se, että siellä oli tosi paljon erilaisia aktiviteetteja (Värikuulasota, imrovisaatioharjoitukset) teki siitä isosleiristä parhaimman. Ainiin, alotin myös tän bloggailun silloin.

 Marraskuu

• Koiravahdin virka
• Kutsunnat
• Perinneilta
• Maata Näkyvissä
• Iskän 50 v. synttärit

Jos miult kysyttäis, että mikä jäi päälimmäisenä mieleen marraskuusta, niin mie vastaisin että sillo oli helvetisti ihmissudedraamaa ja mieli oli kireellä ja matalla. Ja tää draama on edelleenkin käynnissä, muotoaan tosin muuttaneena. Mut niin, veli ja tän tyttöystävä kävi lomailees Turkissa, joten hyö luovutti miulle talon avaimet ja pyysivät vahtimaan koiruutta viikon ajan, ja hyvinhän se meni. Olin Juuson kaa aika paljon sillä viikolla. Tuona aikana kävin myös kutsunnoissa ja tuomiona Hamina, kesä 2012. Puolessa välissä kuuta oli perinneilta, jota varten mie ja Allu, avustavina henkilöinä Mitu ja Helin, käytiin kuvaamassa mein zombipiranavideo. Ite perinneillassa esitettiin myös 7 veljestä näytelmä ja surkaamme siksi Tuomasta joka katosi sen näytelmän aikana ;) Perinneillan jälkeen jatkoilla GM. Zenon porukka kävi valtaamassa myös Turun, syynä MN-festarit. Loppukuusta kävin juhlistamassa iskän pyöreitä metästysmajalla tuolla jossain. Ja käytiin myös adventtitapahtumas laulamassa. Tai no muut laulo, Seppo soitti :D

Joulukuu

• Pikkujoulut Sannalla
• Poikien pikkujoukut Allulla
• Nuorten joulujuhla
• Joulu Hämeenlinnassa
• Uusivuosi

En nää oikein tarpeelliseks kirjottaa tästä kuusta, koska tästä on liian vähän aikaa että jaksais kirjottaa.

Tää vuos opetti miulle tosi paljon. Opin uusia asioita ihmissuhteista, itestäni ja muista. Opin tuntemaan paljon paremmin jotkut miun kaverit, jotka luulin jo tuntevani ja opin olemaan vähän epäitsekkäämpi. Tänä vuonna kohtasin myös paljon pettymyksiä, mutta ne myös on osa sitä, mitkä on auttanut miuta kasvamaan tänä vuonna. Kiitos perheelle ja kavereille, tän vuoden henkilöille!


                                                                                                                                             

Ja nyt tän blogipäivityksen pariin.

Miun Hämeenlinnan reissu kestikin hieman suunniteltua pidempään ja tulin sieltä pois 30. päivä. Kotiin päästyäni mie aloin säätää miun uusien kaiuttimien kanssa. Ne ei osottautunut kovin hyviks, tai no, niistä puuttu lähes kokonaan basso, jota mie kuitenkin tärkeänä elementtinä pidän. Koitin yhdistää niitä miun vanhojen kajareiden kanssa mutta siitä ei oikein tullut mitään ja karkasin Sannan ja Mitun luo. Siellä olin pari tuntia ja kun nää yhet kävi nukkumaan niin karkasin naapuriin Helinille. Vaihettiin kuulumiset ja pelattiin älypään virhevisaa. Joskus yöllä siirryin kotiin ja jatkoin kajareiden kans säätämist ja onnistuin yhistää molemmat miun koneeseen sillein jännästi. Katoin rästiin jääneet sarjat ja kävin nukkumaan.

"Mitenkä meni Sepon vuoden viimeinen päivä? Sen saat tietää seuraavassa jaksossaaaah-........"

Tosiaan heitin digiboksin kaappiin, koska sitä niin harvoin käytän nii otin sen pois maisemaa rumentamasta. Kävin kaupassa ja päätin tehdä kana-sienipataa, joten niitä aineksia sitten ostelin. Törmäsin kaupassa Sannaan, Henskuun ja näitten äitiin ja kiersin sit aupassa niitten mukana. Kotona tosiaa tein sen kanapadan ja erehdyin heittämään sinen sekaan mozzarellaa ja voin sanoa että se ei ollut hyvä valinta, hyij. Illal suuntasin Sannan ja Mitun luokse ja siellä mie sain salaatteja ja lihapullia omnom. Oltii siin jonki aikaa ja selattii koneelta tän vuoden kuvia, aloteltiin samalla iltaa varten. Kun kello koitti kahdeksan niin lähdettiin Sannan kaa Mitun kyydillä kohti Lpr. Napattii Hanna mukaa ja Mikko myö tavattiikin paikan päällä. Oltiin Olterissa suunnilleen kymppiin asti ja lähdettiin jonottaa Gigglingii. Ajotus oli aika hyvä, koska jonoa ei ollut viel paljoakaa mut muutaman minuutin kuluttua sitä olikin moninkertasesti enemmän. Se, mikä miuta hämmästytti suuresti, oli se, kun portsari kysy miulta miun kuntoa. Olin kyl aika wtf, mut olin kieltämät vähän väsynyt ja en nii hyper ku porukan muut jäsenet, joten kai se pisti silmää. GM:s mie tapasin myös miun kaverin, Markuksen, joka miun oli määrä tavata seuraavana päivänä. Illan aikana hää osti miulle yhden oluen, ja vaikak siitä en kovin paljon pidä niin join sen mielellää, koska hää sen miulle tarjos. Sanoin näädälle "Paikka!", ja se oli kiltisti karkaamatta ;) Oli aika siistii kun vuos vaihtu, oli kymmenen sekunnin lasku ja sit kun keskiyö koitti nii kaikki huus vaa hyvää uutta vuotta ja halaili toisiaa :D Ilta meni hienosti ja koska oli After Dark, niin rahaa ei mennyt just ollenkaan.

Mentiin mäkin kautta kotiin, tai no Sannalle, koska miun pyörä oli siel. Menin viel koneelle ja pelasin Tannii vastaa yhden wordzinki, voitte veikkailla lopputulosta ;) Join maidot nassuu ja kello oli jotakuinki puol kuus ku kävin nukkumaa.

Mie heräsin siinä yhdentoista aikaan, herätessä oli aika epämiellyttävä darra, mutta se siitä sitten laski nopeasti. Keskipäivän jälkeen Markus kävi miun luona kylässä, oli muutaman tunnin ja lähti sitten pois.

Voisin kertoo jotakin Markuksesta. Markus oli miun lapsuuden paras kaveri ja hää muutti Lappenrantaan ala-asteen jälkeen. Tottakai myö pidettiin yhteyttä sen jälkeen, mut kertoja tuli yhä harvemmin. Oikeastaan nyt kun hää kävi nii ei oltu nähty kunnolla muutamaan vuoteen ja siks mie olin tosi ilonen, ku hää otti miuhun yhteyttä ja ehdotti itse, että nähtäis. Juteltavaa oli paljon ja ois kiva, jos myö pystyttäis näkemään useemmin kuin parin vuoden välein :D

Oikeastaan mie oon miettinyt, minkälainen mie oisin, jos Markus ei olis muuttanut pois. Markus oli kuitenkin miun silloinen paras kaveri ja merkitsi paljon. En ois varmaankaan ollut yläasteella niin yksinäinen, mut voi olla että en sit liikkuis näitten tyyppien kans joiden kanssa nyt oon, saattaisin olla ihan toisenlainen ihminen. Anyway, kaikki nää asiat on kuitenkin muovannut miusta sellasen minkälainen mie nyt oon, joten mitä sitä enempää harmittelemaan. Tähän on kuitenkin tultu ja edelleen ollaan yhteyksissä, toivottavasti tulevaisuudes nähdää enemmä.

Oli kuitenkin hienoo viettää vuoden ensimmäinen päivä vanhan kaverin kanssa :) Illalla mie suuntasin äidin kyydillä tänne Enonkoskelle, missä tällä hetkellä oon siskon poikaystävän, äitin ja koiruuksien kanssa ilman niitä äitin huollettavia lapsia :) Käytiin metäs koirien kaa ja napsin kuvia. Huomenillalla tulen sitten pois.

Nappe, Nasu ja Nipsu (Nuppu Nasun takana)