Miulla ei oo ollenkaan kirjoitusfiilistä, mutta koska miun edellisestä päivityksestä on jo aikaa nii kirjottelen mie jotain, niin pysyy muutkin ihmiset kartalla, että missä mennään. Viimesen kuukauden aikana miun elämä on sen tasapaksun arjen sijaan jos jonkinlaista käyrää ylös sekä alas, mutta mie luulisin sen pääpainon olleen tuolla ylempänä. Joo, aika hauskaa miul on ollu.
Mie tosiaan aloitin avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijana tuolla Saimaan ammattikorkeakoulussa hoitotyön koulutusalalla - ja avoimen opiskelijana mie kuljen perusopiskelijoiden mukana, miulla on oma viiteryhmä (oma luokka) ja miulta vaaditaan samat asiat kuin muiltakin. Päältäpäin siis olen opiskelija siinä missä muutkin, mutta muutama seikka rajoittaa miun opiskelua. Avoimen opiskelijoilla ei ole oikeutta opintoetuuksiin, tää siis käsittää opintotuen, ateriatuen, oikeuden liittyä opiskelijajärjestöihin yms. Toimeentulotuki on silti kaveri ja ruokailut oon saanu järjestettyä joko lainaten Mitjan ateriatukikorttia, tai sitten vain käynyt paikassa missä sitä ei kysytä. Useimmiten oon kuitenkin ottanut vain sämpylän, ja pitänyt hedelmiä ja juomista mukana. Eniten miuta vituttaa kuitenkin se, etten mie pääse osallistumaan syksyn harjotteluun ja keväänkin harjottelun joudun jotenkin sumplimaan, olettaen että tällä kerralla pääsisin sisään laitokseen. Niin joo, täs syksyl on tosiaan haut ja jos pääsen sisään niin jatkan tammikuussa samassa ryhmässä sitten perusopiskelijana.
Koulu on ollut kuitenkin tosi kivaa, mie tykkään mielettömästi meiän luokasta ja oppiaineista tiettyä paria lukuunottamatta. Eron lukioon huomaa ei pelkästään työmäärässä, mutta myös koulukirjojen osalta. Miul ois tarkotuksena ostaa uus tietokone täs parin kuukauden sisään, mutta ellen saa jotenkin huijattua itselleni rahaa, niin varmaan viivästyy edelleen. Meinaan, että säästämisestä huolimatta tuota rahatilanne ei oo niin positiivinen.
Jotku tietää, jotku ehkä arvaskin, että miulla oli tuossa juttua erään henkilön kanssa. Miulla oli hauskaa ja olin mielettömän onnellinen, että miekin pääsin kokemaan sitä läheisyyttä mitä suurin osa miun kavereista nauttii tälläkin hetkellä. Kuvio on kuitenkin mennyt monimutkasemmaks eikä aikataulutkaan enää natsaa, joten jos ihmeitä ei tapahdu, niin se tais olla sitten tässä. Tottakai harmittaa, mutta niin monta muuttujaa mukana!
Sitten on tää yleinen arki. Ollaan Mitjan kaa asuttu kämppiksinä reilu pari kuukautta ja hyvinhän tää on mennyt. Yhteinen arki sujuu, välil tehää ruokaa kimppaan ja muutenkin olo on vähän rennompaa. Ei tarvii jatkuvasti olla omissa oloissaan, mutta se yksityisyyden saaminenkin onnistuu. Oon kuitenkin huomannut (odotetusti), että tästä kaikesta huolimatta kyllä sitä entistä yksiötä ja sen asumisen helppoutta tulee ikävä. Kyllähän tääkin on helppoa, mutta vaan eri tavalla. Tarpeet kuitenkaan vielä omaan asuntoon ei oo todellakaan suuret, tällane asuminen on halpaa, en jaksais uutta muuttoa ja miust on kiva kiusata Mitjaa, joten kaipa mie täällä vielä viihdyn :)
Ja ainiin, meikä ottaa tatuoinnin. Sillon tällön ajatus on käynyt mielessä ja toisinaa kehitellyt omaa kuvaakin, mutta ei ollu onnistunu. Mutta sitten muutin aihetta musiikkiin, ja aloin tekee itelleni kuvaa. Yllättävän nopeasti sopiva malli kehittyikin ja se on enää viimeistelyä ja tatuoimista vailla :3
