Hehkulamppu

Tänään on ollut miulle erittäin ajatusrikas päivä. Tai ei päivä, vaan ilta. Päivällä en juuri ajatellut mitään.

Kun puhutaan henkisestä kasvusta, niin mitä se on. Mieti hetki itseksesi, mitä se käsite siulle tarkoittaa. Mie en nyt ite jaksa, joten kirjoitan vaan pienen palan siitä mitä mie uskon sen olevan: virheistä oppimista ja oman ylpeyden nielemistä tietyissä tilanteissa.

Tää intti on tuon suhteen opettanut miulle paljon. Miulla ja miun johtajakaverilla oli tänään taas pieni haistavittu-tuokio päivän päätteeks. Näistä on parista rajummasta viitteitä miun aikasemmissa teksteissä. Vaikka myö tullaankin tän miun kaverin kanssa toimeen ja yleensä nautitaan toistemme seurasta, niin harmillisen usein tää meiän touhu menee liialliseks vittuiluks. Ei siin oo ollu ku lähtökipinänä pien vitsi, leikki tai virhe. Välillä vaan nää persoonallisuudet ei kohtaa.

Oon huomannu itessäni siinä mielessä kehitystä, että osaan puolustaa itteeni paremmin kuin joskus aiemmin, jolloin helpostikin saatoin taipua toisten syytösten tai pilkan alle. Nyttemmin jos koen itteäni alennettavan nii potkasen rajusti kovemmin takaisin, kuten tän miun kaverin kanssa oon tehnyt. Mutta valitettavasti se vaan lietsoo sitä vihaa. Ite oon pyrkiny olemaan aloittamatta näitä vittuiluja ja näin ollen en pidä itteeni syyllisenä, vaan enemmänkin teon uhrina, ja siks lähden puolustuslinjalle potkasten pallon takasin vastustajalle. Mutta ku sitä pallopeliä on pelattu pitkää, nii sitä ei enää tiedä kuka on syyllinen, eikä sillä ole enää merkitystäkään: Vahinko on jo tapahtunu ja molempien mieli katkeroitunut.

Silti näinkin kilpailuhenkisenä ihmisenä haluaisin saada sen tyydytyksen itteni viattomuudesta.

Myö aika usein pidetään itseämme pyhimyksinä, jotka voi tehdä vain oikein. Myö luullaan, että myö osataan käyttäytyä oikealla tavalla ja tehdä paremmat valinnat. Mutta oikeasti jokainen on sokea omalle käytökselleen. Sitä helposti jää ne omat pienet virheet huomaamatta, mutta huomio kiinnittyy varmasti sen toisen epäonnistumiseen ja helposti siks lähtee kaataa paskaa toisen niskaa. Mie oon tän kaverin kaa tapeltuani miettinyt asioita ja tullu ain jotakuinki samanlaiseen tulokseen kuin nyt, mut silti myöhemmin on taas tullu draamaa. Tän estämiseks miul on nyt pien ajatus, mutta sitä en tässä kerro. Mie oon itestäni ylpee, että itsevarmuutta on tullut lisää, mut en siitä, että oon alkanu käyttäytyy näinkin vihamielisesti. Miun kehitys on menny jossain vaiheessa vikaan.

Tällä kertaa hyvisssä ajoin nielin ylpeyteni, ja pyysin anteeksi käytöstäni ja tilanne ratkesi heti. Mie oisin kuitenkin toivonu tältä miun kaveriltakin vastavuoroisuutta ja anteeksipyyntöä, koska mie en mielestäni siltikään ollut ainoa väärintekijä. Mielestäni vain vastasin vittuiluun x2, vaikkakin taisin hieman sitä kerjätäkin. Eli siis nielin sen ylpeyteni ja annoin itteni tallautua. Ainakin se katkeruus hävis.

Ei siis ihan aina olla loppuun asti oikeassa, koska ei myö aina oikeasti olla, jookos?

Okei, se päivän hehkulampusta. Mie mietin tässä illalla muutakin. Koska nää miun omat ruokatottumukset on pikkase retuperäl ja taloudellinen käyttäytymine ostoksia tehdessä nykyään aika olematonta, nii aattelin tehä käännöksen ja muuttaa elämäntapoja vähä terveellisemmäks ja säästäväisemmäks. Tätä tukeakseni aattelin tehä uuden blogin (joo been there, done that eikä oikein toiminu, mut nyt lähen vähä helpommin etenemää). Blogiin mie kokoan omia ja uusia reseptejä ruuista mitä oon tehnyt tietenkin lähtökohtana halpa hinta tai terveellisyys ellei jopa molemmat ja joskus jotai hifistelyy. Siihen tulis myös omia säästö tai terveysvinkkejä, jotka oon kokenu/kuullu hyväks. Tällanen tavanomainen ruokablogi myös siks, koska oon järkyttävän laiska ollu hyödyntää miun luovuutta kokkina, koska viime aikoina se on aikalailla ollut näin: paistan jauhelihaa pannulla - miksaan makarooniin - syön - nam -röyh* Nyt pakotan itteni kokeilemaan uutta ja sallin itelleni nauttia siitä ruuanlaitosta. En tiiä mitä täst tulee, ehkei välttämättä mitään mutta tässä olis kuitenki miun seuraava projekti :3

Kympit

Jälleen kerran sen verran pitkä aika edellisestä kirjotuksesta, etten ees muista mitä kaikkee tässä välissä onkaan tapahtunut.

No, se mikä ainakin on jäänyt mieleen on nuo hiljattain pitämäni kymppilomat. Sain halvalla pitkät ku pidin pääsiäisen yhteydessä. Pien tauko tuolta riitti oikein hyvin muistamaan, miltä se intitön elämä tuntuu. Kaipa se on myös arvattavaa, että paluu kasarmille oli kenties hieman masentavaa.

Lomien ensimmäinen viikonloppu meni riehuessa, yökyläilles Sorsil ja syödessä parissa ravintolassa. Tuli ehkäpä vähä läski olo, jonka vastapainoks lompakko kyl laihtu ihan mukavasti. Mut oli kyl hyvää. Kiinalaisen erikoisbuffet oli iha jees ja Gringos Locosis tilasin kerranki ruuan jota en jaksanut syödä kokonaa. Joku jättihamppari :D

Kävin majailee äitin luona muutaman yön, ja huolimatta äitin työhön kuuluvista siellä asuvista lapsista siel oli aika jepa olla. Äitiikää en nyt pitkää aikaa ollu nähny, saati sit koiruuksia:3 Osallistuin äitin kaa yhteen keskusteluryhmään mis pohdittiin mm. elämää, ihmisyyttä ja epäitsekkyyttä. Ja oli muuten todella kiva tuokio. Muiden iän tuomaa viisautta ja kokemuksia oli mahtava kuunnella.

Lisäks Hämeenlinnasta lähti muutama uus vaatekappale mukaa. Sorruin minäkin ostamaan nahkatakin.

Takaisin Zenoon tultuani ja kotiuduttuani aattelin viedä Riinan synttreiden johdosta luovuttamaa verta ja luovutin toki iteki samalla, btw oli jo seitsemäs kerta :3 Sit kävin ostaa muutaman keittiöartikkelin hetken mielijohteesta ja lähin kotiinpäin. Loppulomat meniki sit pääasias katelles Weedsii ja lahnates. Kuisma kävi yökyläs ja vaikka tarkotuksen oli sivistyneesti siemailla nii ite jätin sen kuitenkin tekemättä, koska huomasin tulleeni kipeeks. Nyt inttiin palattua kävin kattoo tulehdusarvot ja kohollaha ne on. Miut laitettii lääkärin juttusille ja teetti miulle pienen kasan tutkimuksia öö kusitestin, nieluviljelyn, sydänkäyrät, verikokeen ja keuhkojen röntgenin. Mut vikaa ei saatu kuitenkaa selville. Viel noit nieluviljelyn tuloksia ootellessa. Luulen että sielt löytyy jotain koska kurkku on nyt viimesen vuorokauden ajan ollu helvetin kipee. Ja ainiin, jouduin osastolle. Pitäähän seki kerran palveluksen aikana henkilökohtasesti kokea.

Lisäks pitää tuonne veripalveluun soittaa, koska tulin kipeeks. En tätä ite ois muistanu mut onneks miut muistutettii :o