Upside Down

Oon nyt viime päivät osannut nauttii lomasta ilman, että mie poden ahdistavaa tyhjyyttä miun sisällä tekemättömyyden vuoksi. Itseasiassa miun mielestä on ihan mukavaa vaan istua koneella ja lahnata, kunhan pitää varansa olla joutumatta devoluution uhriksi. Tän loman aikana oon onnistunut täydellisesti heittämään unirytmin ylösalaisin eli käyn nukkumaan silloin vasta kun muut herää. Voin luetella teille kuitenkin muutaman syyn, minkä takia se ei oo ollut mikään parhain teko:

1. Miul ei oo keskustelubuddyi yöllä. Juuso on ahkerasti ollut pikkutunneille asti online ainoana keskustelukaverina, mutta luulisin seuraavalla viikolla olevani täysin itsenäinen yöolento.
2. Tosiaan mie myös herään melko myöhään, kun niin myöhään käyn nukkumaan, suuri osa päiväst kerkee mennä ohi.......mut toisaalta kuka tuot päivänvaloo tarvii, ulkonakin on vaa märkää ja loskaa nii iha hyvä on nukkuu näkemättä pahaa maailmaa:D
3. Miun yöunet tupataan keskeyttämään, jonka takii miun unien laatu kärsii ja tuloksena on kärttyinen ja väsynyt Seppo. Puhelin soi aika ahkeraan, mutta tietenkään mie en voi laittaa sitä äänettömälle. Vieraitakin oon saanut keskeyttämään miun höyhensaarilla seikkailut. Toissapäivänä heräsin avaamaan puolipukeissa oven miun jälkihuolto-ohjaajalle ja tänään mie kävin näyttämässä vaaleanpunaisiin boksereihin pukeutunutta itseäni postineidille.
4. No piano neither any other voice is allowed. En pääse totettaa itteeni gwaaaargh.

Mut kuka välittää. On tässä aikaa heittää tää sit oikeinpäin jossain vaiheessa. Ehkä.

Muita uutisia. Postineiti ei käyny huvikseen ovella, vaan toi miulle miun huuliharput. Hurraa! Tykkään paljon tästä kromaattisesta minkä ostin, mutta huomasin ettei noilla diatonisilla voi soittaa kaikkia asteikon säveliä. Toisin sanottuna, tajusin nyt minkä takia huuliharpuille on tehty ihan omat biisinsä.

Sain myös tietää miun matikan YO:n alustavat pisteet ja näemmä sain 25. B:n ja C:n rajamailla siten siis ollaan. Jos lykky käy, niin miun YO:n lottorivi ottaa muodon ACCCM, mutta jos lykky ei käykään niin se näyttääkin tältä ABBCM. Alustaviin ''varmoihinkaan'' ei pitäisi kuitenkaan luottaa, joten myös äikän M saattaa ottaa muuttujan roolin. Sinänsä vähän vituttaa olla paskin tuost meiän kouluporukasta, koska muitten tavoin miulle ei ole luvassa älliä ja kukkia. Myös muista eroten, miun polku ei vie yliopistoon. Tulee pienoinen alemmuuskompleksi, mut yitän ajatella että elämällä on miun varalle jotakin, mitä tehdessä miun ei tarvitsis kattoo muiden ihmisten selkiä.

Edellisen tekstin takia ei ole varmaan vaikea arvata, että jätin yliopistohaun tekemättä. Mie oon tällä hetkellä tehnyt vain ammattikorkeehaun, mutta luulisin sen olevan tarpeeks. Laitoin hakuvaihtoehdoiks ensihoidon ko. Saimaan ammattikorkeeseen ja kakkosvalinnaks hoitotyön sv. samaan opinahjoon sen varalta joskos sitä kautta pääsisin etenemään paramedikiksi ykkösvalinnan pettäessä. Jos ei tarppää niin onhan tässä vielä kaks kertaa aikaa tehdä haku, että pääsisin aloittaa sit heti intin jälkeen. Talonrakennusala kiinnostais myös amiksen puolelta, mutta koska se ei mitenkään ihmisläheinen työ oo niin taidan jättää väliin.

Ja loppuun vielä muutama enemmän tai vähemmän tärkee juttu. Miun kämpäs alkaa olla kohta vakavammanpuoleinen kaaos, jota en oikein arvosta. Onnistuin hävittää miun salikortin, jonka takii ragesin toissapäivänä sen verran että luulisin mustekalankin pelästyneen. Kävin kattoo tänään Nälkäpelin, josta pidin oikein paljon. Manit on tosi tiukilla viikonlopun menoi aatellen ja jääkaapis on vanhaa maitoa, ei miulla muuta.

Ohi on!

Haa! Nyt se on vihdoinki ohi. Matikankirjoitukset oli vielä edesspäin kun mie viimeeksi kirjottelin, mutta nyt se koetus on takana päin, muista puhumattakaan. Peloista huolimatta matikka meni hyvin, ja näin jälkikäteen vastauksia tarkastaneena uskon miulla olevan mahdollisuuksia C:hen, vaikka moni tehtävä jäikin mysteeriksi. Parin päivän päästä saan Peteltä tiedon, toivon parasta!

Mutta anyway, lomalla siis ollaan. Hauskaahan tän pitäis olla, mut toistaiseks miulla on ollut aika ontto olo tän suhteen. Nyt on yksinkertasesti liikaa vapaa-aikaa ja jotenki tuntuu kauheen lusmulta, kun ite ottaa lepii, muiden käydessä vielä koulua. Mutta kuten sain kuulla, niin me abithan ollaan koulumme jo käyty, ei meiän tarvii enää opiskella. Joten kai se lepin ottaminen on sallittua. Saa vaan nähä, että jääks tää loma sit liian pitkäks. Mutta kuten edellisessä postauksessa sanoin, niin yritän keksii itelleni aktiviteetteja jottei tulis tylsää. Kaipa edelleen jollain tasolla kirjotuksist aiheutunut ressi on päällä, mut enköhä mie kohta asetu aloilleni ja nauti lomasta. Myö se ollaan kyl ansaittu.

Toistaiseks loman ensimmäiset päivät on kuluneet kavereiden kanssa olemiseen ja unirytmin ympäriheittämiseen. Myöhään on tullut valvottua ja eilen jätin yöunet kokonaan poiskin. Sitä tuli vaa oltua taas myöhään valveilla, ja sitten mie huomasin että kello oli vaihtunut kesäaikaan ja aamu oli lähempänä kuin mie luulinkaan. No, päätin siin sitte valvoa ja sain nukkumatta jättäneestä Helinistä itelleni seuraa. Tosin koko homma meni siihen kun molemmat jäädettiin kämpillä ja valitettiin sitä miten väsyttää. Saatoin sit Helinin kotiin, mut tietenkin siinä piti kaatua pyörällä noitten uudelleenjäätyneitten sulaneiden lumien ansiosta. Mitään kummempaa ei käynyt muuta ku et miun käsi on helvetin kipee. Noh, pikkunaarmut paranee kyl. Yöunia en nukkunut, mutta sen sijaan nukuinki ''pienet'' päiväunet, hups. Illal tehtiikin Teron kanssa yllätysvierailu Korvenkylään ja ilta osottautu jälleen tosi mukavaks.

Innostuin tuon yöttömän yön aikana leipomaan myös ah, sitä miulle niin paljon hehkutettua olutpiirakkaa. Tein sen, ja totesin että on iha semiookoon makusta. Mutta koska se oikeastaan toi mieleen vain Americano-dipin, joka miun mielestä on kaikkea muuta kuin hyvää, niin leimasinkin sen aika turhaks ruuaks. Myöhemmin maistoin sitä lisää ja alta hyökkäsi myös se kaljan maku, joka tuoreessa sapuskassa pääs onneks peittymään. Sovellettuna voisin kyllä tehdä olutpiirakkaa uudelleenkin, mut luulen että sillo se ei ois enää olutpiirakkaa hehheh.

♣ Mut oon kyl ollu muutaman päivän ajan suhteellisen ilonen, ihan sellaset pienet asiat on vaikuttanut tosi paljon. Oon saanu toivoo parin asian suhteen ja kavereitten seura on ollut arvokasta. Miks enää pitäis ressata mistää vähää aikaa kun kirjoitukset ohi, wihii.

....ainii, se yhteishaku

Mathematical problem

Viimeistä viedään. Matematiikan kirjoitukset alkavat tasan 8 tunnin ja 50 minuutin päästä, ja silti mie vielä istun koneella. Oli pakottava tarve päästä kirjoittamaan siitäkin syystä, etten taas vähään aikaan ole kirjoitellut, mutta ennenkaikkea matikka alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään minkä takia päädyin kirjoittamaan purkaakseni tätä oloa. Tuntuu tosi bizaarilta ajatukselta, että huomisen jälkeen mie oon vapaa. Liki neljän kuukauden kesäloma alkaa ennen kuin valtio vie vapauden, eikä tarvii vähään aikaan stressata mistään koulujutuista tällä tasolla.

En mie tietenkään kesälomaa meinannut kokonaan viettää pelkästään lahnaten ja makoillen vaan meinasin kehittää jotenkin itseäni. Ehei, mie en töihin meinannut hakea, ihan niin aktiivinen en aatellut olla, mutta kitaransoittamista vois jälleen kokeilla. Tilasin tuossa pari päivää sitten myös pari kappaletta huuliharppuja tarkotuksena opetella niitä mielenkiinnosta soittamaan. Sitten mie voin leikkiä Nuuskamuikkusta ja ottaa liikkuvan häirikön roolin. On miulla pari kappaletta ripareita sitten kesällä ja tässä kevätpuolella pääsykokeitakin varten tulis lukea, mutta muuten lomani on lomaa.

Mitä tuohon matikkaan tulee, niin miulla ei oo siitä kovin varma olo. Muutama osa-alue tuottaa päänvaivaa enemmän kuin pitäisi, mutta mie silti toivon että saisin sen C:n napattua. Todennäkösesti kuitenkin angstaan seuraavassa päivityksessä siitä, miten koe ei mennyt ihan nappiin, kuten kemian kanssa kävi. Koe tuntui helpolta ja miulla oli oikeasti fiilikset siitä miten hyvin se meni, mutta paljastuikin että alustavien pisteiden mukaan  mie en pääsis koetta edes läpi. Noh, onneks se A on syksyltä jo tallessa, korottamaanhan tässä sitä numeroa mentiin. Kyllä mie ylioppilaaks pääsen.

Äidinkielen esseekokeen tulokset yllätti miut, koska alustavien pisteiden mukaan mie saisin 50 pistettä. Mitä vittua?:D Miun tasoon nähden se on aika paljon. Mie suurinpiirtein tein kärrynpyöriä ja oisin opettajaakin voinut halata. Niin ilonen mie olin. Opettaja kehu, ettei ollut ennen lukenut miulta niin hyvää esseetä. Mie todellakin ylitin itteni kirjoittaessani Pianonsoittajan ihmemaata, eli ainakin jossain kohtaa onnistuin kirjoituksissa. Yesh! Too bad vaan, että tekstitaidon koe meni alakanttiin, jonka takia miun mahdollisuudet E:hen on hyvin epärealistiset. Mutta kaipa mie oon ihan tyytyväinen, Ämmää mie menin alunperinkin tavoittelemaan.

Mitä miulle yleisesti sitten kuuluu, eipä kai mitään erityisempää. Sepon liikunnallinen puoli on kirjoituksien johdosta pienentynyt, mutta toivon, että se pääsee vielä kasvamaan tän stressin mentyä ohi. Oon myös ehkä vähän ärsyyntynyt joihinkin ihmisiin, mutta ennenkaikkee itteeni. Meillä oli kaverin kanssa eilisiltana riita, ja kyseinen episodi oli miulle henkisesti raskaammanpuoleinen pala nieltäväksi, koska taas vähään aikaan en oo joutunut sanaharkkaan kenenkään kanssa. Sydämessä vihlas tosi pahasti, koska toisena osapuolena oli oikeasti tärkee henkilö. Luulisin meiän saaneen kuitenkin riidan sovittua, mutta varmasti se jätti jäljen meihin molempiin. Tilanne pisti miut ajattelee omaa itteeni, sitä minkälainen ihminen mie oon, minkälainen mie haluisin olla ja sitä miten mie käyttäydyn miun lähimmäisiäni kohtaan. Turpiin oon saanut monia kertoja aikasemmin, mutta aina

se jaksaa satuttaa yhtä paljon.

Anyway, kävin tänä iltana läpi kappaleita uuden pianokappaleen toivossa ja törmäsin tämän pianoversioon.

w h o ' s   t h e   m o s t   s p e c i a l   p e r s o n   t o   y o u  ?

Yöpäivitys

Jälleen uuden yöpäivityksen vuoro. Tällä hetkellä miulla on semijees-fiilikset, jotka ei niinkään johdu kirjoitusmenestyksestä, vaan siitä että miun ovi korjattiin toissapäivänä, ja siitä että seuraaviin kirjoituksiin on tarkan ajan mukaan kuusi päivää. Tässä on siis lähestulkoon viikko aikaa ottaa lepii lukea, ja valmistautua matemaattiseen rääkkiin.

Tosiaan, kun toissapäivänä tulin kotiin niin huomasin jo ovea avatessa, että "Hei, tämähän käy kumman helposti". Löysin lattialta lapun, jossa oli terkut mukavalta L&T-Mieheltä, joka kerto että oven yläsarana oli ollut löysällä, ja virheasento siks heitti lukon toiminnan hankalaks. Nyt ovi on kuitenkin korjattu ja se menee nätisti kiinni työntämällä/vetämällä ja aukeaa vähintään yhtä helposti. IN YOUR FACE, NAAPURIT! Luulen, että nää ois oottanu viel vähä aikaa jonka jälkee ois hankkinut miulle "jatkuvasta ovien paukuttelusta varoituksesta huolimatta" häädön. Tiedä sitä, että onko asian laita näin, mutta se ei tullut kyllä onnistumaan. Oon niin hype tuosta korjatusta ovesta, että voisin huvikseen mennä aukomaan ja sulkemaan sitä kunnes naapuri tulee kitisemään.

Hehe, nyt on taas turvallista viedä yöllisiä roskapusseja roskikseen naapureitten näkemättä :)

Tällä hetkellä kirjoitukset on vaiheessa -Three down, One more to go-, mutta en nyt sanosi, että ne on mitenkään hyvin menneet. Äidinkieltä oli tosin ihan kiva kirjoittaa. Tein esseen kysymyksestä "Mikä sinulle on merkityksellinen ilmaisutapa?" ja pianonsoitosta tuli kirjoiteltua yhtä sun toista jännää. Kemian yo tuntui myös menevän hyvin, mutta kyseisen päivän iltana eksyin kaverin innoittamana abitreenien sivuille ja huomasin pettymyksekseni, että miun suoritus oli ollut täyttä paskaa ja se pilas miun ovenionkorjattujee-fiilikseni. Tän päivän englantiin jäi hyvät tuntumat, mutta retuperälle menneiden kuunteluiden takia kokonaisarvosana taitaa silti jäädä alisuoritetuks. MUTTA ANYWAY, en jaksais nyt ressata noita, kokeet on tehty, niihin ei voi enää vaikuttaa ja nyt vaan kuullaan tuomio sitten joskus. Yritän motivoida itseni laiskottelemaan lukemaan, että matikasta tulis sentään säällinen suoritus. Markuksen kaa näillä näkymin nähdään mm. matematiikan merkeissä seuraavan viikon alussa.

Tää perjantai jäi loppujen lopuks aika tylsäks päiväks ja nuortenillatkaan ei oo tarjonnut samanlaista nautintoa kuin ennen. Nuortenillassa paikalle pamahtaneiden yllätysvieraslappeelaisten joukossa tosin oli pari tuttuakin, joita oli pitkästä aikaa ihan kiva nähdä. Mutta tää ilta menikin aika lailla yksin lahnatessa ja muutenkin oli aika passiivinen olo. Ei tehnyt miel mennä nukkumaan, mut sen puoleen valvominenkaan ei kinostanut. En jaksanut datata, kattoo elokuvaa/animua, en jaksanut edes pelata. Salillekaan en jaksanut mennä (jossa oon käynyt viimeeks maanantaina) ja päivän kotipuntitki on viel tekemättä, jotka taidan tehdä tän merkinnän tehtyäni. Onneks mie kuitenkin piristyin parin henkilön kaa juteltuani ja nyt oonki taas iha hyper. Päivän angstina kumminki paljastan, että on asioita, joita ei olisi koskaan pitänyt sanoa, puolueettomaana oleminen on hankalaa ja että omaa itsekkyyttä ei välttämättä huomaa.

Loppumainintana, että miun kämppä pysy koko lukuloman ajan täysin siistinä, josta mie oon aika ylpee. Mut välittömästi kirjotusten alettua paikka alkoi sotkuistumaan. Heitän tekosyyksi ne + sen, että likapyykkikaappi on täynnä, jonka takia uudet likaset vaatteet jäi pyörimään lattialle, joka aiheutti ketjureaktiona myös tiskien kasaantumisen. Ehei, mie en oo kuullutkaan pyykkäämisestä. Noh, ehkä mie huomenna siihen hommaan ryhdyn.

Ja ihan loppuloppumainintana se, että uuniomenapirtelö on oikeesti hyvää. Se maistuu aavistuksen verra päärynälle, mut ei haittaa. Mikon antamasta sheikkeristä on moneen hommaan :)

Tag It!

Kirjoituksiin lukeminen ei vaihteeks taaskaan nappaa ja sitä velvollisuutta mie oon paennut monin keinoin. Tällä kertaa mie keksin tägätä nuo miun blogimerkinnät, mutta hommassa ei kovin kauaa kestänyt ennenkuin se oli valmis. Tosin en kovin huolellista työtä tehnyt, mutta riittänee miulle. Voisin vähän avata noita miun tägei niin rakas lukijakuntanikin pääsee niistä perille:

Angst: Tekstit, jotka oon merkinnyt tällä sanalla sisältävät enemmän tai vähemmän ressaamista tai jonkinasteista turhanpäiväistä valittamista, koska valittaminen on niin kivaa, tai jos oon vaan ollut keskimääräistä alakuloisempi.

Best Memories: Tällä oon tägännyt sellaset merkinnät, jotka on jääneet miun mieleen tärkeinä ja hyvinä muistoina.

Extraordinary: Nää tekstit poikkeaa miun normaaleista teksteistä, kertovat jotakin miun elämästä, josta oon erityisesti halunnut kirjoittaa.

Fail: Silloin tällöin oon saattanut kämmätä jotakin.

Friends: Sisältää asioita, joihin liittyy vahvasti ystävät

Happy: Oon ollut keskimääräistä iloisempi.

Isosjutut: Noh.....isosjuttuja?

Kesäranta: Asioita, jotka on tapahtunut Kesärannassa.

Kirjoitusinspis: Oon ollut erityisen innokas kirjoittamaan ja tekstin kirjoittaminen yleensä myös luistaa paremmin.

Panikkipostaus: Äärimmäiseen ahdistukseen.

Perhe: Oon tehnyt jotakin perheenjäsenten kanssa.

Peruskauraa: Ei niinkään mitään erityistä, normaalia tylsempi päivitys.

Random: Oon kirjoittanut hyvin sekavasti tai paljon erilaisista asioista. Oon tehnyt jotakin poikkeavaa.

Syvälliset: Näissä teksteissä oon ottanut astetta pohtivamman asenteen käyttöön

Tägei lisäilen varmaan myöhemmin, jos niitä tulee mieleen.


-------

Kirjoitusfiilis loppukin siihen, mut kerron kuitenkin lyhyesti mitä kuuluu. Perjantaina laskettiin Allun, Juuson ja Tomin kanssa matikkaa täällä miun luona, miun mielestä oli ihan hyödyllinen tuokio, koska sain vähän paremman otteen matikasta. Kävin myös isännöitsijän luona juttelemassa tuosta miun ovesta ja todennäkösesti se korjataan seuraavan viikon aikana. Nuortenilta oli aika peruskauraa, atettta tosin ankeampi. Käytii porukalla sit kebulla, jonka jälkeen Jere tuli miun luokse ja pidettiin oikein hauska ilta kera Bombermanin.

Lauantaina mentiin ex-tempore Jeren kanssa Lappeenrantaan, josta miulle lähtikin uus peli, Twisted Metal (PS3) ja käsipainot mukaan. Käytiin myös Lidlissä, johon ei ois pitänyt mennä, koska lähin sieltä astetta köyhempänä pois. Mentiin subin kautta linkkaan ja tultii meille kera Helinin.

Eipä muuta. Huomen äikän kirjoitukset ♥

Yötön yö

Sillo tällö tulee ain niitä fiiliksiä, että haluaa valvoa koko yön. Tänään aikasemmin illalla miulle tuli just sellainen fiilis. Tai no eilisestähän pitäis puhua, mutta mie oon ollut aina sitä mieltä, että oma henkilökohtainen vuorokaus vaihtuu unien aikana, ei kellon mukaan. Siksi eilinen on vielä tällä hetkellä tänään hehe.

Mut takasin asiaan. En tiiä mikä siin on, mutta kukkuminen vaan on se mun juttu. Oon kertonu aiemmi täst, mut kerronpa uudelleen. Yleensäkin mie oon ollut näit iltaihmisiä ja sisäinen minäni herää vasta silloin. Tätä ilmentää just nää kukkumiset ja se, että miun liikunnalliset suoritukset sattuu hyvin usein sijoittumaan sinne, millo normaalit tyypit ois jo nukkumassa. Tykkään vaan siitä hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta varsinkin siks, koska päivisin sitä rauhallisuutta täällä ei vilkkaan kerrostaloyhteisöelämän takii pääse olemaan. Tällä hetkellä täällä kämpässä kuuluu koneen hurinan lisäks ainoastaan kellon tikitys, jonka mie koen varsin mukavana ja rauhoittavana äänenä. Mie muistan miun lapsuuden ajoilta miten mein keittiökellon raksutus kuulu ain öisin. Siitä äänestä tuli osa kotia, ja nykyään tuo ääni tuo miulle tutun ja turvallisen olon.

Täs hetkes on jotain maagista

Sillä, kun mie päätän kukkua ja sillä, kun mie vaan unohdun hereille, on vissi ero. Jälkimmäisen aikana mie yleensä vaan dataan ja pakenen todellisuutta virtuaalimaailmaan, en tee mitään kovinkaan hyödyllistä. Meen myöhään nukkumaan ja herään seuraavana aamuna väsyneenä. Mut sillo kun mie päätän valvoa, miulle tulee kaikenlaiset inspiraatiot ja haluun olla aikaansaava. Mikä parasta, tarkoituksellisen kukkumisen jälkeen edes aamulla ei väsytä. Mistä lie johtuu. Vuorokauden lisätunnit kuluu yleensä siivoiluun, kuten nyt, mutta useesti mie myös piirtelen, kirjoittelen blogimerkintää, teen koulujuttuja tai sitten vaan karkaan ulos. Alunperin miulla oli tarkoitus valvoa koko yö, mutta koska mie vaihdoin puhtaat petivaatteet niin mie oon pahasti houkutuksen alla. Ihanaiset norsulakanat viekottelee miuta sänkyyn. Nyt onkin tiukka paikka valitessa teenkeittämisen ja höyhensaarten väliltä.

Mie taidan kuitenkin valita nukkumisen, koska huomenna pitäis jaksaa laskee paljon matikkaa nii ehkei muutama tunti nukkumista tekis pahasta.

Ja loppuun vielä yks biisi. Tähän mie tutustuin ensimmäisen kerran vuoden alussa Lappeen nelosriparin starttipäivänä ja abiristeilyllä tän kuultuani uudelleen tää palas mieleen. Miun mielest tässä on tosi upeet lyriikat ja koskettaa miuta pimeitä polkuja kulkeneena tosi paljon.

 "Tuo varjo aina auringosta osan piilottaa
Kauneimpiinkin uniin siipinensä liihottaa
Tänään kuljen hymyillen vaan tiedä tulevaa
Pelimme kuin etenee vain päivä kerrallaan" 

Naapureista on kiva valittaa

Lukuloma on menny sikanopeesti ohi ja ei tätä taida ollakaan kuin enää vajaa viikko jäljellä. Maanantaina aloitetaan äikän esseekokeella ja sen jälkeen miulla tulee niitä tasaisesti ke ja pe; kemia ja englanti. Kirjoitukset huipentuvat matematiikkaan, jonka hallitsemisesta mie oon hyvin epävarma. Lisäksi tänäaamuna mie havahduin tajuttuani, että laskin ja MAOL pitää viedä Kimmolle viimeistään maanantaina (?). Arvokasta laskemisaikaa menee nööy :c Sama juttu sitten myöhemmin matikan kanssa. Mutta niin tai näin, runsaan kahden viikon päästä koko rääkki on ohi, joten silloin voi huokasta helpotuksesta. Sitten voikin keskittyä yhteishaun ihmeelliseen maailmaan ellei sitä ennen innostu aiheesta.

Tähän väliin mie kerronkin enemmän tai vähemmän mielnkiintoisesta unesta, jonka mie näin viime yönä. Elettiin aikaa ihan kirjoitusten alla. Mie olin perustanut oman Subway-ravintolan hetken mielijohteesta LPR Galleriaan, kirjoitukset pidettiin jossain gallerian salaisessa salissa ja jostain kumman syystä sinne piti ottaa makuupussi mukaan. Mikä ihmeellisintä, myös vastaavan aineen kirjat ja muistiinpanot, nähtävästi noissa yo-kokeissa ei tarvinnut ulkoa mitään opetella :D Mie tietenkin myöhästyin, ja sinne päästyäni huomasin, että nähtävästi ois pitänyt pukeutua penkkaripukuun, koska kaikilla muillakin oli sellaiset päällä.

Ehkei tästä enää enempää.

Nimenomaan tän unen takia, miulle nous todella suuri ressi näistä kirjoituksista, mitä miulla ei vielä ollut. Mitä, jos kaikki meneekin ihan penkin alle, pystyisinksmie olemaan ''ihan tyytyväinen'' sellaisista yo-suorituksista, jotka oon läpäissyt rimaa hipoen, mitä jos homma heittää nii pahasti häränpyllyä, että miun tulevaisuuden toimenkuva onkin koulun vessojen siivoaminen. Nyt toivois, että vois palata ajassa taaksepäin ja sanoa itelleen, että valmistaudu kunnolla äläkä lahnaa... 

Mut äh, hyvät eväät vaan mukaa nii kyl ne menee ihan hyvin :)

Sitten vuorossa päivän RAGE. Mie sain kirjeen isännöitsijältä, jossa kerrotaan miun paiskoneen ovia ja häirinneen siksi muita asukkaita, varsinkin yöaikaan. En kiistä tätä, mutta se on yksinomaan tuon_miun_vammasen_oven_takia, joka ei suostu menemään lukkoon vaan jää silloin tällöin auki. Ongelmasta saatetaan päästä tyrkkäämällä ovi vähän kovempaa kiinni, jos ei onnaa niin yritetään uudelleen. Mie niin ymmärrän, että se ei oo miellyttävän kuuloista ja se aina onkin päällimmäisenä mielessä kun noita ongelmia tulee, mutta sille ei voi mitään. Paitsi tottakai voisin kilauttaa isännöitsijälle ja sanoo, että ovessa on ongelma, ei minussa. Sen ehkä teenkin jossain vaiheessa.

Sinänsä tää ei oo aihe, mistä miun sopii valittaa, koska tää ovijuttu taas on ihan ymmärrettävästi valittamisen arvoista. Tää vaan toimi pienenä kipinänä sille, että aloin rageemaan noille miun seinänaapureille, koska aika varmasti luulen, että valitus on tullut juuri sieltä. Taisivat valittaa tuosta miun pianonsoitosta, valittivat myös siitä miten kaverit päristeli mopoillaan, en yllättyis jos ovat myös tämän takana. Ärsyttää, kun eivät voi miut kohdatessaan edes teennäisesti hymyillä ja tervehtiä, tuijottavat vaan ilkeesti ja saattavat ehkä murahtaa jotakin. Ja eniten se, etteivät voi sanoa miulle siitä itse, vaan aina mennään valittamaan isännöitsijälle ensiksi. Ei oo suuri asia tulla soittamaan ovikelloa tai sanoa miulle ohimennen kun näkevät miut ulkona tai rappukäytävässä. Aikuiset ihmiset hei! Ne on just sellasia, jotka haluaa elää täydellisessä paratiisissa, eivätkä pysty/halua sietää minkäänlaista häiriötä ympäristössä. Haloo, me eletään kerrostalossa, melua syntyy väistämättä. Jos ette usko, niin menkääpäs intialaisten ovelle. Tai no ei tarvii, sen kakaran huuto kuuluu anyway :) Halusinpa tietää kuinka monta kertaa ilkeet naapurit on niistä valittanut...

Mjoo

Jotku on saattanut huomatakin, että mie innostuin päivittelemään blogin ulkoasua. Halusin vaihtaa vähän tummempaan teemaan. Vaihoin myös blogin nimen, koska edellinen ei periaattees kuvannut miun blogii mitenkää. Tuplagangerikronikat on vähän kuvaavampi.

Koht pomppu, huomenna kaverin synttärit ja perjantaina matikkatuokio ja nuortenilta. Ollut kauheen ikävä kaikkee actionii, kun (Allun sanoin), tää lukuloma vaan on tällaista tasapaksuu harmaata mössöä. Onneks hiihtoloma loppu, niin vähän lisää happeningii.

Parempi fiilis

Tällä viikolla stressi on painanut aika paljon päälle, mutta sen takii oon saanut myös itteni ihan hyvin liikkumaan, joten jotakin positiivista siitä. Oon huomannut liikunnan auttavan hyvinkin paljon silloin, kun miun pää on hajoamispisteessä. Ikäänkuin emotionaalinen osuus aivoista menee off-tilaan silloin kun hiki valuu ja lihakset huutaa.

Mut nyt on jo paljon parempi olo. Edelliseen blogimerkintään viitaten tein eräästä asiasta liian ison numeron ja aiheutin hämmennystä sekä kärsimystä itelleni, todennäköisesti myös eräälle miulle tärkeelle ihmiselle. Mie(kin) hakeudun yllättävän paljon kuitenkin tuottamaan itelleni tuollaista henkistä kipua, koska saan siitä jonkinlaista kieroa mielihyvää. Tarpeeks kauan kun on leikkinyt marttyyriä niin homma ei kuitenkaan maistukaan enään niin hyvälle ja tulee äärimmäinen katumus. Silloin mie herään todellisuuteen ja huomaan etten mie oikeasti haluakaan sitä. Onneks kyseinen asia ei miuta enää stressaa kovin paljoa liiallisen panikoinnin jälkeen. Tosin pieni huoli on siitä, että menin perseilemään liikaa ja että miut nähtäis nyt toisessa valossa. Yritän kuitenkin luottaa siihen, että mikään ei muuttunut ja eteenpäin voisi jatkaa samaan malliin.

Itseasiassa; miks ihmeessä mie tällasesta angstaan, miun pitäis nyt olla ihan tyytyväinen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa :)

Mut mitäs muuta tähän viikkoon. Alkuviikost tuli säädettyy jotain Juuson kans, Kuisma kävi torstaina yökylässä ja otin toisen korviksen. Perjantaina saatiin huippuidea Allun kanssa rakentaa lumiukko koulun takapihalle kanslian ikkunan taakse. Eilen osallistuin mielenosoitukseen LPR ja illalla käytiin viihteellä.
Mitä miun lukulomaan kuuluu, niin perimmäinen tarkoitus on jäänyt vähemmälle ja se jos mikä ärsyttää tällä hetkellä. Satunnaisia hetkiä on saanut käytettyä lukemiseen, mutta niitä ois saanut olla enemmänkin. Kirjoituksiin viikko aikaa, se on sit tehokertauksen paikka.

Ps. Tulin huomanneeks, että oon tällä viikolla syönyt 3½ subia, miten tässä näin kävi?