maanantai 26. maaliskuuta 2012

Ohi on!

Haa! Nyt se on vihdoinki ohi. Matikankirjoitukset oli vielä edesspäin kun mie viimeeksi kirjottelin, mutta nyt se koetus on takana päin, muista puhumattakaan. Peloista huolimatta matikka meni hyvin, ja näin jälkikäteen vastauksia tarkastaneena uskon miulla olevan mahdollisuuksia C:hen, vaikka moni tehtävä jäikin mysteeriksi. Parin päivän päästä saan Peteltä tiedon, toivon parasta!

Mutta anyway, lomalla siis ollaan. Hauskaahan tän pitäis olla, mut toistaiseks miulla on ollut aika ontto olo tän suhteen. Nyt on yksinkertasesti liikaa vapaa-aikaa ja jotenki tuntuu kauheen lusmulta, kun ite ottaa lepii, muiden käydessä vielä koulua. Mutta kuten sain kuulla, niin me abithan ollaan koulumme jo käyty, ei meiän tarvii enää opiskella. Joten kai se lepin ottaminen on sallittua. Saa vaan nähä, että jääks tää loma sit liian pitkäks. Mutta kuten edellisessä postauksessa sanoin, niin yritän keksii itelleni aktiviteetteja jottei tulis tylsää. Kaipa edelleen jollain tasolla kirjotuksist aiheutunut ressi on päällä, mut enköhä mie kohta asetu aloilleni ja nauti lomasta. Myö se ollaan kyl ansaittu.

Toistaiseks loman ensimmäiset päivät on kuluneet kavereiden kanssa olemiseen ja unirytmin ympäriheittämiseen. Myöhään on tullut valvottua ja eilen jätin yöunet kokonaan poiskin. Sitä tuli vaa oltua taas myöhään valveilla, ja sitten mie huomasin että kello oli vaihtunut kesäaikaan ja aamu oli lähempänä kuin mie luulinkaan. No, päätin siin sitte valvoa ja sain nukkumatta jättäneestä Helinistä itelleni seuraa. Tosin koko homma meni siihen kun molemmat jäädettiin kämpillä ja valitettiin sitä miten väsyttää. Saatoin sit Helinin kotiin, mut tietenkin siinä piti kaatua pyörällä noitten uudelleenjäätyneitten sulaneiden lumien ansiosta. Mitään kummempaa ei käynyt muuta ku et miun käsi on helvetin kipee. Noh, pikkunaarmut paranee kyl. Yöunia en nukkunut, mutta sen sijaan nukuinki ''pienet'' päiväunet, hups. Illal tehtiikin Teron kanssa yllätysvierailu Korvenkylään ja ilta osottautu jälleen tosi mukavaks.

Innostuin tuon yöttömän yön aikana leipomaan myös ah, sitä miulle niin paljon hehkutettua olutpiirakkaa. Tein sen, ja totesin että on iha semiookoon makusta. Mutta koska se oikeastaan toi mieleen vain Americano-dipin, joka miun mielestä on kaikkea muuta kuin hyvää, niin leimasinkin sen aika turhaks ruuaks. Myöhemmin maistoin sitä lisää ja alta hyökkäsi myös se kaljan maku, joka tuoreessa sapuskassa pääs onneks peittymään. Sovellettuna voisin kyllä tehdä olutpiirakkaa uudelleenkin, mut luulen että sillo se ei ois enää olutpiirakkaa hehheh.

Mut oon kyl ollu muutaman päivän ajan suhteellisen ilonen, ihan sellaset pienet asiat on vaikuttanut tosi paljon. Oon saanu toivoo parin asian suhteen ja kavereitten seura on ollut arvokasta. Miks enää pitäis ressata mistää vähää aikaa kun kirjoitukset ohi, wihii.


....ainii, se yhteishaku

1 kommentti:

  1. Siin menee oikeesti vähä aikaa ennen ku kirjotusstressist toipuu, se on ollu nii valtava ettei se kerral tipu harteilt!

    VastaaPoista