Yötön yö

Sillo tällö tulee ain niitä fiiliksiä, että haluaa valvoa koko yön. Tänään aikasemmin illalla miulle tuli just sellainen fiilis. Tai no eilisestähän pitäis puhua, mutta mie oon ollut aina sitä mieltä, että oma henkilökohtainen vuorokaus vaihtuu unien aikana, ei kellon mukaan. Siksi eilinen on vielä tällä hetkellä tänään hehe.

Mut takasin asiaan. En tiiä mikä siin on, mutta kukkuminen vaan on se mun juttu. Oon kertonu aiemmi täst, mut kerronpa uudelleen. Yleensäkin mie oon ollut näit iltaihmisiä ja sisäinen minäni herää vasta silloin. Tätä ilmentää just nää kukkumiset ja se, että miun liikunnalliset suoritukset sattuu hyvin usein sijoittumaan sinne, millo normaalit tyypit ois jo nukkumassa. Tykkään vaan siitä hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta varsinkin siks, koska päivisin sitä rauhallisuutta täällä ei vilkkaan kerrostaloyhteisöelämän takii pääse olemaan. Tällä hetkellä täällä kämpässä kuuluu koneen hurinan lisäks ainoastaan kellon tikitys, jonka mie koen varsin mukavana ja rauhoittavana äänenä. Mie muistan miun lapsuuden ajoilta miten mein keittiökellon raksutus kuulu ain öisin. Siitä äänestä tuli osa kotia, ja nykyään tuo ääni tuo miulle tutun ja turvallisen olon.

Täs hetkes on jotain maagista

Sillä, kun mie päätän kukkua ja sillä, kun mie vaan unohdun hereille, on vissi ero. Jälkimmäisen aikana mie yleensä vaan dataan ja pakenen todellisuutta virtuaalimaailmaan, en tee mitään kovinkaan hyödyllistä. Meen myöhään nukkumaan ja herään seuraavana aamuna väsyneenä. Mut sillo kun mie päätän valvoa, miulle tulee kaikenlaiset inspiraatiot ja haluun olla aikaansaava. Mikä parasta, tarkoituksellisen kukkumisen jälkeen edes aamulla ei väsytä. Mistä lie johtuu. Vuorokauden lisätunnit kuluu yleensä siivoiluun, kuten nyt, mutta useesti mie myös piirtelen, kirjoittelen blogimerkintää, teen koulujuttuja tai sitten vaan karkaan ulos. Alunperin miulla oli tarkoitus valvoa koko yö, mutta koska mie vaihdoin puhtaat petivaatteet niin mie oon pahasti houkutuksen alla. Ihanaiset norsulakanat viekottelee miuta sänkyyn. Nyt onkin tiukka paikka valitessa teenkeittämisen ja höyhensaarten väliltä.

Mie taidan kuitenkin valita nukkumisen, koska huomenna pitäis jaksaa laskee paljon matikkaa nii ehkei muutama tunti nukkumista tekis pahasta.

Ja loppuun vielä yks biisi. Tähän mie tutustuin ensimmäisen kerran vuoden alussa Lappeen nelosriparin starttipäivänä ja abiristeilyllä tän kuultuani uudelleen tää palas mieleen. Miun mielest tässä on tosi upeet lyriikat ja koskettaa miuta pimeitä polkuja kulkeneena tosi paljon.

 "Tuo varjo aina auringosta osan piilottaa
Kauneimpiinkin uniin siipinensä liihottaa
Tänään kuljen hymyillen vaan tiedä tulevaa
Pelimme kuin etenee vain päivä kerrallaan"