Nyt vaan ei lähe

Ziisus! Ei nyt mee hyvin ku blogii tulee hikisee päivitettyy kerran kuukautee. Kuten sanottua jo monta kertaa aikasemmin; kyllähän niitä ajatuksia ja visioita ois jos minkälaista, mutta nyt vaan ei lähe. Oon huomannu et ilmeisesti mieluummi tuijotan facebookin etusivua sen kolme tuntia, kuin alan kirjottamaan blogia. MIKS VITUSSA OON VIIMEAIKOIN AIN ALOTTANU NÄÄ PÄIVITYKSET TÄLLÄ TAVALLA. Prkl.

Yritetään uudelleen.

Oho, täs viimesen kuukauden aikana onki ehtiny tapahtuu paljon. Mitä inttiin kuuluu niin sinne seuraavaa: Käytii Lahdessa harjottelee ensiapujuttui ja tutul kasarmilla oli aika kiva käydä. Kavereitaki näki. Suoritin tuos viime viikolla kunniakkaasti miun viimesen kiinnioloviikonlopun päivystyksen parissa ja päivystyspsykoosissa sirpaloiduin monta kertaa varuskuntasairaalan käytäville. Johtajuus joutu koetukselle gonamiehistön vähäisten aamujen vuoksi, ja vaikka kaikki ei ihan nätisti menny omalta osalta nii nyt ne on ainaki poissa. Lääkintämortteja odotellessa ♥

Intin ulkopuoliseen elämään ei juuri kuulu mitään sen ihmeellisempää. Oon kokenu monia ahaa-kokemuksia liittyen itseeni ja muihin, oon miettiny syvällisiä ja selaillu vuokra-asuntoja. Ressaan ehkä pikkasen tuost opiskelupaikasta ja ehkä väistämättä tulee pelko: Mitä, jos miun taso ei oo tarpeeks hyvä? Pelko siitä, että epäonnistun valintakokeissa. Harmittas iha sikana, koska tähä mie viimeset puoltoist vuotta oon tähänny. En tykkäis, jos joku vie miun unelmat miun käsistä. Mut se mitä mie nyt voin tehä on valmistautuu hyvi valintakokeisii. Opiskelen hyvin ja pidän fyysisen kunnon hyvänä. Hope so tää LÄÄK AUK antaa myös lisäpisteitä. Jos ei muuta nii sit hurmaan kaikki miun luonteella hehe.

Okei. Miul saattaa olla taas pien tuhoontuomittu kiinnostus päällä. Älkää kysykö. En kerro :)

Ps. sain tänään mainintaa siitä, että feben profiilikuvani on yli vuoden vanha. Jospa huomenna saisin vaikka päivitettyä sen. Siinäpä miulle haastetta.

Hold on

Tällä hetkellä mietityttää moni asia. Eri tekijöiden summa laittaa pään vaihteeks koetukselle, mutta mie kestän.

Elämä on jälleen kerran taas mielenkiintoista.

Ja taas mentiin

Taas vaihteeks mie huomasin, että miun blogista on kadonnut sielu ja kirjottamine ei oo oikein napannut muutenkaan viime aikoina. Kaipa se johtuu siitä, kun loppupeleissä oon täällä kotona niin vähän aikaa ja kaikki energia menee sit muihin juttuihin. Näillä lomilla energia kulu pääasiassa juhlimiseen, perseeni leputtamiseen (hah, ihan niiku en sitä kaiket viikot tuolla sodassa tekis jo...) ja yleisee fiilistelyy yksin ja kera kavereiden.

Sörkittiin Annen kasvoja :D:DD

Intin puolella asiat rullaa hyvin gonamiehistön innostuksen puutteesta huolimatta ja viime päivinä on ollu iha suht mielekästä aktiviteettia. Viikon aikana ollaa harjoteltu mm. haavojen sitomista ja torstaina alettiin rakentaa lumikammia (lue: lumilinna). Mie tosin en päässyt viimeistelemään perjantaina noita meiän lumilinnoja, ku karkasin torstaina lomille hehe. Suhteellisen surkuhupaisaa oli, ku Impolan kanssa keulittiin lomille kaikkien vastoinkäymisten yli vain ehtiäksemme aikaisempaan bussiin, ja lopuksihan siinä kävi niin että muutamankymmenen metrin päästä asemalta huomataan miten bussi viilettää meiän ohi. Alkohan siinä helvetinmoisessa soijassa vähän vituttaa, mutta saatiipa syy lähtee kebulle.

Iha parasta, kiitti juhlista!

Mutta tosiaan, meillä oli nuo juhlat, tällä kertaa valotikuilla höystettynä. Pienestä määrästä huolimatta ainaki miulla oli pitkästä aikaa ihan kunnolla hauskaa. Näkyy mm. kuvista, satunnaisista muistikuvista ja tän päivän olosta, että eilen tais olla aika jepa meininki. Kutsuttiin juhliin myös intin puolelta pari kaveria ja onneks pääsivät. Oli helvetin kivaa ja mielellää näkisin nää joissain seuraavissakin bileissä uudelleen.

Tää päivä onki menny siihen, kun oon yrittänyt toipua tästä miun pöhnästä. Netflix on ollu kaveri, ja oon kattonu ikäkriisin kanssa painiessa teinidraamoja. Itseasiassa katoin tänää myös tuon Poika raidallisessa pyjamassa ja aika ankee loppuhan siinä oli.

Huoh, lisäks oon huomannu että viime aikoina intis ei todellakaan oo tarvinnut sykkiä ja sotilaskodissa ollaa käyty syömässä munkkia. Oon lähteny taas paisumaan, mutta ehkäpä asia korjautuu pienellä itsekurilla ja liikunnan lisäämisellä. Mie myös pelkään, että miun akne alkaa tulla takasin. Nyt kuluneen parin viikon aikana näppyi on alkanu ilmestyy naamaa ja selkää. Noh, jos pahenee niin uus lääkekuuri sitten, eipä siinä muu auta. Tunteet heittää kuperkeikkaa enkä taas vaihteeks oikein tiedä, että mitä mie haluan. Silmitäävälii oo, en jaksa nyt murehtii tuosta. Voisin haaveilla taas lotossa voittamisesta ja asunnon ostamisesta lappeenrannasta :3