Bloggausta taas pitkään aikaan

Eipä oo mitään tullut vähään aikaan juurikaan kirjoiteltua, kun aina on löytynyt jotain muuta tekemistä ja myöhemmin yksinkertaisesti ei oo ehtinyt. Näillä lomilla kävi myös näin, mutta nyt tuli tilaisuus päivittää, vaikkakin kännykällä ;)

Tosiaankin sain miun kolmen viikon leiriputken päätökseen. Eka leiri meni räkäsesti nujuten. Harjoiteltiin aika lailla jääkärijuttuja ja tutustuttiin taistelijapelastajan toimintaan. Tokalla leirillä perehdyttiin lääkintämiehen rooliin ja rakennettiin lääkintämiehen pelastuspiste, eli toisinsanottuna laavu. Yövyttiin niissä pari yötä ja oon kiitollinen siitä että se kokemus päätty aikanaan. Oikeastaan muuten oli ihan jepa, mutta aamulla ei ollut kiva herätä märästä makuupussista, saati sit ryömii takaisin sinne seuraavana yönä. Tuleepahan telttamajoitusta arvostettuu nyt hitosti enemmän :D 

KKH kakkosella suoritettiin myös eräänlainen riitti lääkintäaliupseeriksi tulemiseksi, eli paarimarssi. Siinä myö sit evakuoitiin toisiamme viitisen kilometriä suon yli. Itse selvisin suosta kuivana. Kaikki ei selvinneet ;)
Viime viikolla ollut KKH3 käsitti pääosassa ensihoitopaikan pystyttämistä. Sitä kasattiin ja purettiin kyllästymiseen ja pikkutunneille asti. Koko hoito piti saada puoleen tuntiin pystyyn ja valoa ei saanut käyttää, siispä se ei luonnistunut kovin helposti. Loppujen lopuks mein ryhmä pääs kuitenkin aikamääreeseen ja päästii nukkumaan telttaan muiden viel uusiessa suorituksia. Tupakaverit oli reiluja kun eivät laittaneet miulle sille yölle kipinää, koska olin apupäivästäjänä ollut jo reilun vuorokauden hereillä. Olin siitä aika awws :) Leirin huipentumana oli täysvarustusmarssi kasarmille ja tein sillo fyysistä kuolemaa, sillä en ollut varmaan pakannut miun varustusta oikein. Tuntu hiton epämukavalta minkä takia miun piti korjata omaa varustusta hyppimällä joka kymmenes metri. Takana oleva kaveri sit nauraa et mitä helvetin kirmaavaa aropupua mie leikin :D marssin jälkeen oli kuitenkin voittajafiilis fuck yeah!

Tää viikko oltiinkin sit kassulla. Hajottiin aamuliikuntoihin ja muuhun kasarmipaskaan. Oltiin paljon oppitunneilla ja mm. harjoteltiin kanyloimista. Siinä sit ollaan jännän äärellä kun seppo ei osunutkaan kaverin suoneen ja ite ku on piikitettävänä nii sattuu pienenmuotoisia verivahinkoja ja hämmästelet kätesi viereen ilmestynyttä verilammikkoa. Leikittiin lääkäriä ku kokeiltiin stetoskooppia ja opittii ottaa potilaalta ylä -ja alapaine. Elvytettiin myös Anne -nukkea stay alive -tunen mukaan (y).

Nyt oli pikaiset yhden yön VLV:t (known yleisesti as runkkuvelvi) ja sinänsä loman lyhyys ei vituttanu nii paljo ku aattelin. Paljo ehti kuitenkin tekemään :) Näin joitain ihmisii pitkästä aikaa ja pidin hauskaa kavereiden kanssa. Mut ennen kaikkea pääsin puhumaan sellaisesta asiasta, joka on painanu miuta jo kesästä asti. Siitä en tiedä että oliko se kovin viisasta, mutta se taakka on kuitenkin nyt pois miun harteilta.
Btw, äiti ostaa miulle uuden pianon. Paremman ku uskalsin toivoakaan. Digipiano siis kyseessä ja se mitä mie eniten siinä arvostan on kuulokeliitäntämahdollisuus. Voin näin viimeinkin vapauttaa 120% miun potentiaalista, kun ei tarvitse ressata sitä että miun tuottama melu kuuluu naapuriin. Fuck yeah! Piano tulee 7. päivä.

Muutenkin hyvillä fiiliksillä nyt oon. Seuraavana viikonloppuna normaalit VLV:t. Sen jälkeen pitkät itsenäisyyspäivävapaat. Sitten pitkä hölliviikonloppu ja lopuksi joululomille alikessuna. Toki seuraavan viikon KKH4 jännittää sen raskuuden vuoks sekä sen jälkeen oleva ryhmätaitokilpailu, mutta niiden päätyttyä käytännössä koko paska onkin jo ohi.

Tällä tekstillä ei ole nimeä

Nyt se taas hiipi ja yllätti. Ahdistus.

Jälleen kerran mie vietän viikonloppulomieni viimesiä tunteja ja on jotenkin tosi kurja olo. Sinänsä palaaminen tuonne Lahteen ei harmita jatkuvasta leiriputkesta huolimatta, koska siellä on hyviä tyyppejä ja koulutus mukavaa, mutta lomien loppuminen ahdistaa kuitenkin epänormaalin paljon. Kyse ei oo nyt siitä, ettenkö tän viikonlopun aikana ois saanut aikaseks mitään, päinvastoin, mutta jotenkin tuo intti sekoittaa niin pahasti vinttiä, kun sitä kuitenkin ollaan eristyksissä muusta maailmasta.

Mie pitkään suunnittelin tekeväni jonkinlaisen syvällisemmän blogitekstin, koska miulla olis oikeasti kirjoitettavaa. Haluaisin avautua kunnolla, mitä mie koen ja tunnen tällä hetkellä, mutta mie en nyt vaan saa ajatuksiani sanoiks, liian moni asia pyörittää mieltä.

Anyway, käytiin tänä viikonloppuna Turussa moikkaamassa kavereita jotka oli hiljattain muuttanut sinne ja oltiin siellä eilisiltaan asti. Oli miettömän kivaa ja huomasinkin miten suuri ikävä miulla oli ollut näitä ihmisii kun ei vähään aikaan ollut näitä nähnyt. Se pistikin taas ajattelamaan sitä, että jossain vaiheessa osa muistakin kavereista muuttaa muualle ja heitäkään ei näe enää niin usein. Varmasti en vielä tiiä, kuulunko miekin tuohon osastoon vai en, kun sitä varmaa opiskelupaikkaa ei ole takataskussa.

Äh, tarviin ne pidemmät lomat nii ehtis asettua vähäks aikaa paikoilleen, mutta kahden viikon päästähän ne jo on. Silloin oon zenossa mut seuraavat lomat vietän Hämeenlinnassa äitin luona.