Viikon sulkiani ehdin taas kasvattaa, ja torstaina pääsin häkistä lentämään. Mutta jälleen kerran sulkani pois revitään, niitä taas viikon häkissä saan kasvattaa.
Näillä fiiliksillä taas mennään. Voin sanoo, että vituttaa iha hitoksee. Aamulla luulin sunnuntain menevän ihan kivasti tällä kertaa, mutta kyllä se pakkopaluun masennus sieltä tuli :)
Päivää pitempi loma siis takana, yhtä nopeesti se kuitenkin meni ku normaalit velvit. Kivaa miul kuitenki oli. Kavereita näin, söin itteni lihavaks ja lauantaina käytiin viihteellä.
Mutta helvetinmoinen masis päällä, koska taas muistelin sitä, kuinka helppoa elämä oli ennen. Moni asia ahdistaa ja hämmentää. Miks elämä on näin vaikeeta?
Miks tää lomilta palaaminen on aina nii hankalaa. Tätä oon miettiny tähä mennessä joka ikinen päivä, jolloin on pitänyt palata leikkimään sotilasta. Itsestäänselvä kysymyshän tuo on - tietenki ne läheiset ihmiset täällä painaa kaikista eniten. Lisäks on vielä tuo aikatauluttomuus. Intissä pitää jatkuvasti olla kattomassa kelloa ja siksi aina kiire odottamaan seuraavaa palvelusta. Lomilla rannekellon voi heittää huoneen nurkaan ja elää oman rytmin mukaan. Sääli vaan, että nää menee niin nopeesti. Sunnuntaikin menee yleensä pilalle, koska tietää että illalla pitää suunnata takaisin.
Tänään bussilla Haminaan mukavasti puoli kuuden aikaan - puol sunnuntaita katos siinä. Ois iha jees, jos Haminas ois sama tsydeemi ku jossai Vekaralla, lomilta palaaminen ennen yhtätoista ja ei tarvii tehä pinkkaa/punkkaa. Kestäis lomat vähä pidempää..
Tän viikonlopun aikana tuli muisteltua kaikenlaist tapahtunutta näitte muutaman vuoden sisään, niin hyviä ku huonojaki muistoja. Lähti siitä, kun aloin selailemaan miun koneella olleita kuvia ja videoita menneitten vuosien varrelta ja niistä ajatukset lähti harhailemaan muihin hetkiin. Miulle tuli mieletön kaipuu taas lukioon, kun katsoin oman ikäluokan Wanhojentanssien kuva- ja videomateriaalia. Se oli aivan mieletön päivä. Tanssit suju todella hyvin, kaikilla oli hauskaa ja tunnelma oli jotain käsittämätöntä. Se oli se meiän hetki. Myös keltanokkakaste, perinneillat, potkiaiset, penkkarit ja monet muut oli mielessä niin paljon, että melkein kyyneleet tuli silmään. Miulla on ikävä lukioporukkaa...
Pelkästää en kuitenkaan lukiojuttuja muistellut vaan kävin myös läpi pomppujuttuja. Allun kanssa keskusteltiin ajasta, jolloin miun ikäluokka oli Arkissa sitä nuorinta sakkia ja minkälaist menoo sillo oli. Sekin aika oli sitä kultaista nuoruutta. Viime perjantain nuortenillassa mie havahduin huomaamaan, miten samanlainen tunnelma siellä oli verraten tuohon aikaan. Olin sillä hetkellä hyvin onnellinen. Kaipa myös siksi, että tajusin elämän jatkuvan noissa isostoiminnan piireissä, vaikka myö seniorit ollaaki "lähetty" pois.
Viikonlopun sana taitaakin miulla näistä johtuen olla ikävä. Näitten parin päivän aikana tuli murehdittuu myös tapahtuneita peruuttumatoomia ihmissuhdemuutoksia ja tällä hetkellä oon edelleen aika varpaisillaan monen asian suhteen, ettien viel tukevampaa asentoa. En oo oikeastaan kovin hyvin uskaltanut, tai ylipäätään halunnut puhua miun kuulumisista, samalla myös vetäytyen kauemmaks ihmisistä. Pien virheliike saattaa romuttaa kaiken. Miul on ikävä sitä aikaa, jolloin ei tarvinnut vaivata päätänsä niin monella asialla punniten erilaisia vaihtoehtoja. Sitä aikaa, milloin ihmissuhteet oli paremmin. Tai paremmin ja paremmin - varmaan valehtelen tuon sanoessani. Ainaha sitä draamaa tapahtuu ja muutoksia sattuu.
Hitto ku blogii tulee päivitettyy harvoin nykyää ku oon tuolla sotamaailmassa. Mielellää kirjottelisin tänne kaikki mahdolliset hajotukset ja parhaimmat ilonaiheet, mut en sillä kännykällä jaksa pelleillä ja kirjoitusfiilis ei näille lomille ilmeisesti halua tulla mukaan.
Koska mie tiiän, ettei ketään kiinnosta tää inttipaska mitä pursuaa jokaisesta rööristä nii romanisoin siitä vain vähän. Tai sitten en. Tällei erilaisesti ja esteettisesti eriteltynä:
▲ Tosiaan kuten aikasemmin sanoin niin peruskoulutuskausi loppui ja vaihdoin yksikköä Kuljetuskomppaniasta Jääkärikomppaniaan. Nää kaks viikkoa ns. "nollaviikot" ennen aliupseerikurssin alkamista on sisältänyt pääosin tetsaamista ja liikuntaa. Aukki alkaa maanantaina jaiks!
▼ Tetsaamista oli kolme päivää putkeen, joista yhenä päivänä harjoiteltiin yksilön etenemistapoja maastossa. Ryömittiin, kontattiin ja syöksyttiin kasarmin jalkapallokenttää päästä päähän koko aamupäivän ajan, kouluttajat painosti vieressä eivätkä antaneet levätä. Taukoja vähän, vettä paljon ja lisää tetsaamista. Tän harjotuksen seurauksena puolella joukkueella ml. miulla polvet ja kyynärpää auki ja seuraavana päivänä varuskuntasairaalaan. Oli helvetin kamalaa, mutta ilmeisesti se oli intin rankin päivä. Tästä on siis suunta vain ylöspäin.
▲ Kinkkuviikonloppuna meiän osasto autto Veteraanien kuorojuhlan järjestelyissä ja sijattii noin kolmellesadalle henkilölle vuoteet. Olin muutaman muun kanssa päivystää näitten majotusrakennuksella yöllä ja seuraavan päivänä päästii nostaa lippaa herra presidentille, joka oli tullut kattomaan kuorojuhlaa.
▼ Heti Jääkärikomppaniaan siirryttyä miuta alko yskityttää ihan helvetisti ja loppuviikosta miulle nouskin korkee kuume. Seuraavana päivänä taas veksiin ja angiinahan miulla todettiin. Viikko ollut yhtä helvettiä ja antibioottikuurista huolimatta yskiminen on vaa yltynyt. Buranaa pitää vetää jatkuvaan otteeseen etten kuolis tähän kurkkukipuun. Ja eilen miulla alko vuotaa myös nenä. En vissii ehdi tervehtymään ennen helvettiin paluuta.
Anyway, kinkun jälkee on hiton kivaa olla taas lomilla. Käytin ensimmäisen kerran bussia lomamatkustamiseen ja oisin muuten tullut suht myöhään kotiin, mutta onneks pystyin hyppäämää Sannan kyttii ku tää oli LPR jo valmiiks. Ehdittii syksyn ensimmäiseen nuorteniltaan ja en vissii oo pitkää aikaa ollu nii ilone ku olin siellä. Oli mielettömän kiva nähä näitä tuttuja, tärkeitä kasvoja joita ei ollut pieneen ikuisuuteen tullu nähtyä.
Intti hajottaa. Tullu koettuu taas ikävää ja kaipausta suuntaan jos toiseen ja osa uusista tupalaisista rasittaa. Sentään sydämen asiat alkaa taas käydä normaalii rytmii, mut en tiiä haluunko päästää irti. Harmittaa ku tääki loma on koht ohi mut on sentää ehtiny olla iha itekseen nyt pitkään aikaa ja kavereitakin nähty. Seuraavana vklp ois taas kinkku, mutta sit koittaakin lomaputki :)
