Upside Down

Oon nyt viime päivät osannut nauttii lomasta ilman, että mie poden ahdistavaa tyhjyyttä miun sisällä tekemättömyyden vuoksi. Itseasiassa miun mielestä on ihan mukavaa vaan istua koneella ja lahnata, kunhan pitää varansa olla joutumatta devoluution uhriksi. Tän loman aikana oon onnistunut täydellisesti heittämään unirytmin ylösalaisin eli käyn nukkumaan silloin vasta kun muut herää. Voin luetella teille kuitenkin muutaman syyn, minkä takia se ei oo ollut mikään parhain teko:

1. Miul ei oo keskustelubuddyi yöllä. Juuso on ahkerasti ollut pikkutunneille asti online ainoana keskustelukaverina, mutta luulisin seuraavalla viikolla olevani täysin itsenäinen yöolento.
2. Tosiaan mie myös herään melko myöhään, kun niin myöhään käyn nukkumaan, suuri osa päiväst kerkee mennä ohi.......mut toisaalta kuka tuot päivänvaloo tarvii, ulkonakin on vaa märkää ja loskaa nii iha hyvä on nukkuu näkemättä pahaa maailmaa:D
3. Miun yöunet tupataan keskeyttämään, jonka takii miun unien laatu kärsii ja tuloksena on kärttyinen ja väsynyt Seppo. Puhelin soi aika ahkeraan, mutta tietenkään mie en voi laittaa sitä äänettömälle. Vieraitakin oon saanut keskeyttämään miun höyhensaarilla seikkailut. Toissapäivänä heräsin avaamaan puolipukeissa oven miun jälkihuolto-ohjaajalle ja tänään mie kävin näyttämässä vaaleanpunaisiin boksereihin pukeutunutta itseäni postineidille.
4. No piano neither any other voice is allowed. En pääse totettaa itteeni gwaaaargh.

Mut kuka välittää. On tässä aikaa heittää tää sit oikeinpäin jossain vaiheessa. Ehkä.

Muita uutisia. Postineiti ei käyny huvikseen ovella, vaan toi miulle miun huuliharput. Hurraa! Tykkään paljon tästä kromaattisesta minkä ostin, mutta huomasin ettei noilla diatonisilla voi soittaa kaikkia asteikon säveliä. Toisin sanottuna, tajusin nyt minkä takia huuliharpuille on tehty ihan omat biisinsä.

Sain myös tietää miun matikan YO:n alustavat pisteet ja näemmä sain 25. B:n ja C:n rajamailla siten siis ollaan. Jos lykky käy, niin miun YO:n lottorivi ottaa muodon ACCCM, mutta jos lykky ei käykään niin se näyttääkin tältä ABBCM. Alustaviin ''varmoihinkaan'' ei pitäisi kuitenkaan luottaa, joten myös äikän M saattaa ottaa muuttujan roolin. Sinänsä vähän vituttaa olla paskin tuost meiän kouluporukasta, koska muitten tavoin miulle ei ole luvassa älliä ja kukkia. Myös muista eroten, miun polku ei vie yliopistoon. Tulee pienoinen alemmuuskompleksi, mut yitän ajatella että elämällä on miun varalle jotakin, mitä tehdessä miun ei tarvitsis kattoo muiden ihmisten selkiä.

Edellisen tekstin takia ei ole varmaan vaikea arvata, että jätin yliopistohaun tekemättä. Mie oon tällä hetkellä tehnyt vain ammattikorkeehaun, mutta luulisin sen olevan tarpeeks. Laitoin hakuvaihtoehdoiks ensihoidon ko. Saimaan ammattikorkeeseen ja kakkosvalinnaks hoitotyön sv. samaan opinahjoon sen varalta joskos sitä kautta pääsisin etenemään paramedikiksi ykkösvalinnan pettäessä. Jos ei tarppää niin onhan tässä vielä kaks kertaa aikaa tehdä haku, että pääsisin aloittaa sit heti intin jälkeen. Talonrakennusala kiinnostais myös amiksen puolelta, mutta koska se ei mitenkään ihmisläheinen työ oo niin taidan jättää väliin.

Ja loppuun vielä muutama enemmän tai vähemmän tärkee juttu. Miun kämpäs alkaa olla kohta vakavammanpuoleinen kaaos, jota en oikein arvosta. Onnistuin hävittää miun salikortin, jonka takii ragesin toissapäivänä sen verran että luulisin mustekalankin pelästyneen. Kävin kattoo tänään Nälkäpelin, josta pidin oikein paljon. Manit on tosi tiukilla viikonlopun menoi aatellen ja jääkaapis on vanhaa maitoa, ei miulla muuta.