Viimeistä viedään. Matematiikan kirjoitukset alkavat tasan 8 tunnin ja 50 minuutin päästä, ja silti mie vielä istun koneella. Oli pakottava tarve päästä kirjoittamaan siitäkin syystä, etten taas vähään aikaan ole kirjoitellut, mutta ennenkaikkea matikka alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään minkä takia päädyin kirjoittamaan purkaakseni tätä oloa. Tuntuu tosi bizaarilta ajatukselta, että huomisen jälkeen mie oon vapaa. Liki neljän kuukauden kesäloma alkaa ennen kuin valtio vie vapauden, eikä tarvii vähään aikaan stressata mistään koulujutuista tällä tasolla.
En mie tietenkään kesälomaa meinannut kokonaan viettää pelkästään lahnaten ja makoillen vaan meinasin kehittää jotenkin itseäni. Ehei, mie en töihin meinannut hakea, ihan niin aktiivinen en aatellut olla, mutta kitaransoittamista vois jälleen kokeilla. Tilasin tuossa pari päivää sitten myös pari kappaletta huuliharppuja tarkotuksena opetella niitä mielenkiinnosta soittamaan. Sitten mie voin leikkiä Nuuskamuikkusta ja ottaa liikkuvan häirikön roolin. On miulla pari kappaletta ripareita sitten kesällä ja tässä kevätpuolella pääsykokeitakin varten tulis lukea, mutta muuten lomani on lomaa.
Mitä tuohon matikkaan tulee, niin miulla ei oo siitä kovin varma olo. Muutama osa-alue tuottaa päänvaivaa enemmän kuin pitäisi, mutta mie silti toivon että saisin sen C:n napattua. Todennäkösesti kuitenkin angstaan seuraavassa päivityksessä siitä, miten koe ei mennyt ihan nappiin, kuten kemian kanssa kävi. Koe tuntui helpolta ja miulla oli oikeasti fiilikset siitä miten hyvin se meni, mutta paljastuikin että alustavien pisteiden mukaan mie en pääsis koetta edes läpi. Noh, onneks se A on syksyltä jo tallessa, korottamaanhan tässä sitä numeroa mentiin. Kyllä mie ylioppilaaks pääsen.
Äidinkielen esseekokeen tulokset yllätti miut, koska alustavien pisteiden mukaan mie saisin 50 pistettä. Mitä vittua?:D Miun tasoon nähden se on aika paljon. Mie suurinpiirtein tein kärrynpyöriä ja oisin opettajaakin voinut halata. Niin ilonen mie olin. Opettaja kehu, ettei ollut ennen lukenut miulta niin hyvää esseetä. Mie todellakin ylitin itteni kirjoittaessani Pianonsoittajan ihmemaata, eli ainakin jossain kohtaa onnistuin kirjoituksissa. Yesh! Too bad vaan, että tekstitaidon koe meni alakanttiin, jonka takia miun mahdollisuudet E:hen on hyvin epärealistiset. Mutta kaipa mie oon ihan tyytyväinen, Ämmää mie menin alunperinkin tavoittelemaan.
Mitä miulle yleisesti sitten kuuluu, eipä kai mitään erityisempää. Sepon liikunnallinen puoli on kirjoituksien johdosta pienentynyt, mutta toivon, että se pääsee vielä kasvamaan tän stressin mentyä ohi. Oon myös ehkä vähän ärsyyntynyt joihinkin ihmisiin, mutta ennenkaikkee itteeni. Meillä oli kaverin kanssa eilisiltana riita, ja kyseinen episodi oli miulle henkisesti raskaammanpuoleinen pala nieltäväksi, koska taas vähään aikaan en oo joutunut sanaharkkaan kenenkään kanssa. Sydämessä vihlas tosi pahasti, koska toisena osapuolena oli oikeasti tärkee henkilö. Luulisin meiän saaneen kuitenkin riidan sovittua, mutta varmasti se jätti jäljen meihin molempiin. Tilanne pisti miut ajattelee omaa itteeni, sitä minkälainen ihminen mie oon, minkälainen mie haluisin olla ja sitä miten mie käyttäydyn miun lähimmäisiäni kohtaan. Turpiin oon saanut monia kertoja aikasemmin, mutta aina
se jaksaa satuttaa yhtä paljon.
Anyway, kävin tänä iltana läpi kappaleita uuden pianokappaleen toivossa ja törmäsin tämän pianoversioon.
w h o ' s t h e m o s t s p e c i a l p e r s o n t o y o u ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti