Yöpäivitys

Jälleen uuden yöpäivityksen vuoro. Tällä hetkellä miulla on semijees-fiilikset, jotka ei niinkään johdu kirjoitusmenestyksestä, vaan siitä että miun ovi korjattiin toissapäivänä, ja siitä että seuraaviin kirjoituksiin on tarkan ajan mukaan kuusi päivää. Tässä on siis lähestulkoon viikko aikaa ottaa lepii lukea, ja valmistautua matemaattiseen rääkkiin.

Tosiaan, kun toissapäivänä tulin kotiin niin huomasin jo ovea avatessa, että "Hei, tämähän käy kumman helposti". Löysin lattialta lapun, jossa oli terkut mukavalta L&T-Mieheltä, joka kerto että oven yläsarana oli ollut löysällä, ja virheasento siks heitti lukon toiminnan hankalaks. Nyt ovi on kuitenkin korjattu ja se menee nätisti kiinni työntämällä/vetämällä ja aukeaa vähintään yhtä helposti. IN YOUR FACE, NAAPURIT! Luulen, että nää ois oottanu viel vähä aikaa jonka jälkee ois hankkinut miulle "jatkuvasta ovien paukuttelusta varoituksesta huolimatta" häädön. Tiedä sitä, että onko asian laita näin, mutta se ei tullut kyllä onnistumaan. Oon niin hype tuosta korjatusta ovesta, että voisin huvikseen mennä aukomaan ja sulkemaan sitä kunnes naapuri tulee kitisemään.

Hehe, nyt on taas turvallista viedä yöllisiä roskapusseja roskikseen naapureitten näkemättä :)

Tällä hetkellä kirjoitukset on vaiheessa -Three down, One more to go-, mutta en nyt sanosi, että ne on mitenkään hyvin menneet. Äidinkieltä oli tosin ihan kiva kirjoittaa. Tein esseen kysymyksestä "Mikä sinulle on merkityksellinen ilmaisutapa?" ja pianonsoitosta tuli kirjoiteltua yhtä sun toista jännää. Kemian yo tuntui myös menevän hyvin, mutta kyseisen päivän iltana eksyin kaverin innoittamana abitreenien sivuille ja huomasin pettymyksekseni, että miun suoritus oli ollut täyttä paskaa ja se pilas miun ovenionkorjattujee-fiilikseni. Tän päivän englantiin jäi hyvät tuntumat, mutta retuperälle menneiden kuunteluiden takia kokonaisarvosana taitaa silti jäädä alisuoritetuks. MUTTA ANYWAY, en jaksais nyt ressata noita, kokeet on tehty, niihin ei voi enää vaikuttaa ja nyt vaan kuullaan tuomio sitten joskus. Yritän motivoida itseni laiskottelemaan lukemaan, että matikasta tulis sentään säällinen suoritus. Markuksen kaa näillä näkymin nähdään mm. matematiikan merkeissä seuraavan viikon alussa.

Tää perjantai jäi loppujen lopuks aika tylsäks päiväks ja nuortenillatkaan ei oo tarjonnut samanlaista nautintoa kuin ennen. Nuortenillassa paikalle pamahtaneiden yllätysvieraslappeelaisten joukossa tosin oli pari tuttuakin, joita oli pitkästä aikaa ihan kiva nähdä. Mutta tää ilta menikin aika lailla yksin lahnatessa ja muutenkin oli aika passiivinen olo. Ei tehnyt miel mennä nukkumaan, mut sen puoleen valvominenkaan ei kinostanut. En jaksanut datata, kattoo elokuvaa/animua, en jaksanut edes pelata. Salillekaan en jaksanut mennä (jossa oon käynyt viimeeks maanantaina) ja päivän kotipuntitki on viel tekemättä, jotka taidan tehdä tän merkinnän tehtyäni. Onneks mie kuitenkin piristyin parin henkilön kaa juteltuani ja nyt oonki taas iha hyper. Päivän angstina kumminki paljastan, että on asioita, joita ei olisi koskaan pitänyt sanoa, puolueettomaana oleminen on hankalaa ja että omaa itsekkyyttä ei välttämättä huomaa.

Loppumainintana, että miun kämppä pysy koko lukuloman ajan täysin siistinä, josta mie oon aika ylpee. Mut välittömästi kirjotusten alettua paikka alkoi sotkuistumaan. Heitän tekosyyksi ne + sen, että likapyykkikaappi on täynnä, jonka takia uudet likaset vaatteet jäi pyörimään lattialle, joka aiheutti ketjureaktiona myös tiskien kasaantumisen. Ehei, mie en oo kuullutkaan pyykkäämisestä. Noh, ehkä mie huomenna siihen hommaan ryhdyn.

Ja ihan loppuloppumainintana se, että uuniomenapirtelö on oikeesti hyvää. Se maistuu aavistuksen verra päärynälle, mut ei haittaa. Mikon antamasta sheikkeristä on moneen hommaan :)