Turhanpäiväistä

Kas, kello lähentelee puoltayötä. Huomenna on aikaseen koulua, mutta koska tuleva viikko on oikein rento, niin ajattelin olla välittämättä kellosta ja jatkaa kukkumista. Eipä sillä, teenhän mie sitä muutenkin. Soittelin tuossa jonkun aikaa pianoa ja sitten mietin mitä tehdä sen jälkeen. Muistin tän blogin olemassaolon ja tässäpä nyt kirjoitan tätä turhanpäiväistä paskaa- päivitystä :)

Tän viikon kohokohtiin kuului alkuviikosta vapaapäivä, jota pidensin omalla lomalla väliviikonlopuksi. Mie en tehnyt juuri mitään hyödyllistä, mutta viikonloputhan on väistämättä hauskoja niin who cares. Loppuviikosta itsenäisyyspäivälomalla kävin äitin kanssa siskon luona (ja siinä samalla myös kummeilemassa). Torstaina meillä oli ikääntyneen hoitotyön tentti, johon mie jätin lukematta miun tutorin painostuksista aimon osuuden kirjasta, mutta koe vaikutti sen verran helpolta, että saatoin ehkä tarinoida itseni läpi. Ja ainiin, sain fysiologian ja anatomian tentistä vitosen MITÄ VITTUA! Muulla luokalla ei vissiin mennyt ihan hyvin, mutta mie heittelen täällä kärrynpyörää. Huomaa, että kaverin kanssa opiskelusta on hyötyä, tätä hyödynnetään jatkossakin!

Tällä hetkellä joulun tavoitteisiin on kuulunut:

• Jolulahjat
• Joulukortit
• Piparkakkutalo

...mutta  ainoastaan ensimmäisen sain vietyy siihen mallille, että mietin mitä hankkisin kullekin. Mutta mie tein sen kaukotyhmänä liian aikasee, enkä enää muista mitä piti hankkia .___. Lisäks miun rahapussi on kärsinyt anoreksiasta jo jonkun aikaa, niin varmaa menee soveltamiseks. Joulukorttei haluaisin lähetellä muille, kun mie saan niitä aina niin paljon suvulta ja muilta. Tosin, mie luulen että puoli sukua ei edes tiedä että mie oon muuttanut pois zenosta joten toivon, että postin uudelleenohjauspalvelu pelaa :D

Tuosta piparkakkutalosta sen verran, että oon altistunut nyt niin paljon erilaisille ideoille, että haluaisin itekin tehdä (muumi)talon. Mutta kaupan takinaa en halua, koska teen itse parempaa ja muotit pitää nakerrella itse. Onhan tuossa hommaa, mutta ehkä mie pystyn siihen.

Tällä viikolla oon kärsinyt (vaiko nauttinut?) taas monista inttiunista ja siksi kaivannut aikaa, mitä en saa takaisin. Lisäksi miuta vaivaa läheisyydenkaipuu ja koen vaihteeks ristiriitaisia tunteita, mutta mie luotan siihen, että sydän näyttää aikanaan suunnan :)

EDIT: kukkuminen edistyikin yöunien skippaukseksi. Vaihteeksi taas näin!