Time-out

En oo aikoihi kirjotellu tänne mitään. Tai no aikoihin ja aikoihin mut keskimääräinen bloginpäivitysväli on ollut paljon lyhyempi kuin mitä tän ja edellisen välillä on. En edes tiiä mistä mie nyt kirjoittaisin. On tainnut tulla liian pitkä tauko.

Anyway, oon ollut nyt kotoo pois jonku aikaa. Kävin ekan siskon luona mut menin lyhyellä varotusajalla heti perään moikkaa äitiä Hämeenlinnaan. Välissä sentään pääs olee hetken täällä kotipuolessa. I had a great time, oli tosi kiva nähdä siskoo pitkästä aikaa ja olla näin kahestaa, siskon koiruudetkin oli hauskan veikeitä. Äitin luona oli myöskin mukava käydä.

Kuten mie aikasemmassa tekstissä kerroin, tauko zenost teki kuin tekikin ihan hyvää. Sain unirytmini korjattua ihanteelliselle tasolle, mutta uskonpa että lipsun taas pikkutunneille. Mut se ei ollut ainut asia mitä tuli tehtyä. Tuona aikana tuli pohdittua paljon omaa itteäni, sitä mikä miulle itelleni on tärkeetä ja mistä pitää kiinni. Mitä miun kannattais tehä ja mitä miun ei kannattais tehä. Kuin myös sen mitä ois ollu hyvä tehdä ja mitä ois pitänyt jättää tekemättä. Oon huomannut olleeni aika hankala ja melko itsekäskin. Pikkuhiljaa oon myös kääntynyt siihen tulokseen, että turpaa voisin pitää vähä vähemmän auki, koska näyttää siltä, että liika avoimuus ei taida olla hyväks. Tää pohdinta ei ollut kuitenkaan mikään kevyt operaatio vaan tuotti melko paljon päänvaivaa.

Mie en oo itkenyt oikeasti monee vuoteen, en tiedä johtuuko se siitä että oon vaan omaksunut asenteen "miehet ei itke" vai oonko muuten vaan rakentanu kyynelkanaville muurin. Satunnaisina tunnepurkauksien hetkellä miulta on saattanut pudota kyynel tai pari, mutta itkemään en oo pystynyt. Vaikka oisin halunnut. Välillä vaan tuntuu siltä, että on pakko päästä purkamaan se paha olo sisältään konkreettisesti. Hämeenlinnaan menevällä junamatkalla oli just tällanen olo ja päälimmäisenä ajatuksissa pyöri vaan kysymys "Mikä vittu miuta oikein vaivaa?". Toisinaan en oikein vaan ymmärrä itteeni. Enkä usko että muutkaan. 

Toipuminen kaikenlaisesta angstista vei aikaa, mutta on paljon parempi olo nyt. Tilannetta helpotti huomattavasti kun sain kerrottua äitille asia x:stä ja se oikeasti selkeytti kuvioita paljon. Nyt reissaamisen jälkeen voin sanoo, etten oo pitkää aikaa ollut niin hyvällä tuulella kuin nyt. Feeling like being reborn.

♣ Ennen zenosta karkaamista, kävin metsästämässä lpr hupparia operaatioon "oranssi hihaton", mutten miun pettymykseks löytäny sopivaa hupparia, josta ois voinu leikellä sopivan. Päädyinkin nyt korvikkeena punaiseen ja tää osottautukin kivemmaks kuin ensiks luulin. Hehe. Ja OMFG löysin suomalaisest tänää Henkivaeltajan, oon ettiny sitä ties kui pitkää. Aikoihin en myöskään ollut ahdannut miun nassuun ravintolaruokaa, mutta se puute korvautu tänään Sannan kanssa. Taisin saada kulinaarisen orgasmin :3